keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Enemmän yhteisöllisyyttä kiitos!

Blogissani on tapahtunut ennennäkemätön ennätys! Kun kirjoitin edellisen postauksen, meni melkein kaksi päivää, että sain siihen ensimmäisen kommentin. Meinasin jo säikähtää, ovatko kommentit kokonaan loppuneet maailmankaikkeudesta ja kaikki lukijat hylänneet blogini, mutta sitten se ensimmäinen kommentti tupsahti jostain ja sen jälkeen pari muutakin. Huh! :D Muitakin blogeja seuranneena olen huomannut, että kommenttiboksit ammottavat tyhjyyttään. Merkillistä, sillä kuitenkin esimerkiksi hevostalli.netissä keskustelu käy kuumana. Erikoinen ilmiö, josta tällainen pitkän linjan bloggaaja viimeistään huomaa, kuinka riippuvainen loppupeleissä onkaan siitä, että joku jättää puumerkkinsä ihan vain tiedoksi siitä, että on lukenut tekstin ja ehkä jopa mahdollisesti sattui pitämään siitä. Ilman palautetta on aina kurja kirjoittaa, mutta toisaalta pitäisi minun varmasti itsekin aktivoitua kommentoimaan muiden blogeja useammin.

©Jilla
Minun on pitänyt kirjoittaa tällainen postaus jo pidemmän aikaa, mutta muut asiat ovat menneet sen ohi ja aihe on jäänyt taka-alalle. Paljon on viime aikoina spekuloitu blogiportaalien kohtaloita, vahvuuksia ja heikkouksia sekä sitä, millaisia tuulia blogimaailmassa tällä hetkellä puhaltaa. Minua melkeinpä ärsyttää, kun tällä hetkellä puhutaan niin paljon siitä, mitä blogimaailma nyt tarvitsee. En minä usko, että blogimaailma oikeasti loppupeleissä tarvitsee mitään. Kyse on mielestäni ennemminkin siitä, mitä me aidot ja oikeat ihmiset tarvitsemme. Jokaisen blogin takaa löytyy kuitenkin se todellinen ihminen ja persoona. Lukijatkin ovat omanlaisiaan persoonia ja vaikka joskus olen kokenut sen karullakin tavalla, tiedän että suurin osa teistä on ihan mahtavia tyyppejä. Tiedän sen, koska olen tavannut teistä monia. 

Vaikka ette ehkä usko, muistan monet teistä nimeltä ja useat lyhyetkin keskustelut ovat jääneet mieleeni. Joskus vieraassa kaupungissa kävellessäni joku on tullut moikkaamaan kadulla ja olemme vaihtaneet kuulumisia. Joskus kaupan kassalla minulta on kysytty, olenko se Kaktu, joka kirjoittaa blogia. Hevosmessuilla olen tavannut liudan loistotyyppejä 10-vuotiaista keppihevostelijoista 5-kymppisiin terästäteihin. Jopa Teneriffalla hotellin aamupalalla eteeni ilmestyi hämmentynyt tyttö, joka pakotti minut täysin yllättäen ottamaan pienen lahjan vastaan ja kertoi lukevansa blogiani. Vaikka nämä tilanteet ovat joskus minullekin hämmentäviä, yritän olla kiitollinen siitä, että ihmiset muistavat blogini. Lukijat ovat kuitenkin uskomattoman tärkeitä ja tiedostan, ettei blogini tule ikuisesti olemaan "pinnalla".


Minä olen sosiaalinen persoona ja saan energiaa muiden ihmisten kohtaamisesta. Se on perimmäisin syy blogin kirjoittamiseen. On mahtavaa, kun tätä kautta voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia muiden ihmisten kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja verkostoitua. Vaikka olen tehnyt välillä kaupallisia yhteistöitä, ei ole koskaan käynyt mielessäkään kirjoittaa blogia vain rahan takia. Joskus alkuaikoina yhteistyöehdotuksia tuli sen verran paljon, että lähdin joskus mukaan sellaiseenkin, joka ei niinkään kiinnostanut tai tuntunut omalta jutulta. Nyt olen löytänyt selkeämmän linjan yhteistyöjuttuihin. Aina välillä niitä on mukava tehdä, mutta vaikka esimerkiksi kaupalliset bloggaajatapaamiset ovat olleet aivan huippujuttuja, nekin alkavat jossain vaiheessa väsyttää.

Ihmisten tapaaminen ei väsytä minua koskaan, mutta kaupallisuus ja pinnallisuus väsyttävät. Teen työkseni myynti- ja markkinointihommia ja saan töissä miettiä ihan riittävästi kaupankäyntiä, hyötyä ja rahaa. Vapaa-ajalla (jota bloggaaminenkin minulle edustaa) haluan olla rennosti oma itseni, tavata muita ihmisiä mukavassa hengessä, tuottaa kanssaihmisille iloa ja viihdyttää mahdollisimman monia. Siitä minä nautin eniten. 

Mielestäni blogimaailma ei kaipaa ahdasmielisyyttä ja kaupallisuutta, eivätkä bloggaajat säännöllistä palkkatuloa. Onhan se mukava saada joskus jotain vastineeksi monen vuoden blogiurasta, mutta harvemmin ilmainen tavara tai alennukset ovat sitä, mitä oikeasti kaipaisin. Hevosenomistajille raha kelpaa varmasti aina, mutta itse en henkilökohtaisesti arvosta rahaa erityisen korkealle. Toki sitä tarvitaan ja sitä saa hevoseen aina kulumaan, sitä en kiellä. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että raha ei tee onnelliseksi. 

Minä tulen onnelliseksi hauskoista hetkistä hyvässä seurassa, mielenkiintoisista keskusteluista, hervottomasta nauramisesta, uusista tuttavuuksista ja vanhoista sydänystävistä. Tulen onnelliseksi siitä, että ihmiset ymmärtävät toisiaan ja antavat tilaa myös erilaisuudelle. En voi sietää sitä, että kuulen muista ihmisistä puhuttavan epäkunnioittavasti ja rumasti ilman äärettömän pätevää syytä. En kestä sitä, että jotkut tuomitsevat ihmisiä, joita eivät edes tunne. Jos blogimaailma, eli me kaikki bloggaajat ja blogien lukijat jotain tarvitsemme, niin mielestäni se on ennenkaikkea keskinäinen kunnioitus ja aito yhteisöllisyys. Näistä asioista olen viime aikoina keskustellut paljon muutaman blogia kirjoittavan ystäväni kanssa ja sen pohjalta kehittyi myös idea bloggaajien syyspiknikille. 


Ensimmäinen tapaaminen oli lähinnä kokeilu, jota ei mainostettu yhtä tehokkaasti kuin ehkä olisi voinut. Ehkä itsekin vähän pelkäsin valtavaa ryysistä, mutta nyt porukka jäi aika pieneksi. Koska tapaaminen sujui niin hyvin, niitä varmasti järjestetään jatkossakin ja eri puolilla Suomea. Kannattaa muistaa, että kuka tahansa voi halutessaan järjestää oman tapaamisen. Siihen ei tarvita muuta kuin kanava, jossa asiasta tiedottaa (ja tietysti sopiva tapaamispaikka). Facebook toimii hyvin tiedotuskanavana. Itse perustin Facebookiin tapahtumakutsun, keräsin porukkaa kasaan kutsumalla ensin omia bloggaavia kavereitani tapahtumaan ja pyysin heitä sen jälkeen kutsumaan lisää ihmisiä, ainoana vaatimuksena hevosblogin kirjoittaminen. Tapahtumapaikka, tarkka ajankohta ja yksityiskohdat suunniteltiin vasta kun oli osallistujalistan perusteella suurin piirtein tiedossa osallistujien ikä. Järjestin myös kyselyn, jossa sai äänestää itselleen parhaiten sopivaa kaupunkia. 

Uusi tapaaminen on jo suunnitteilla tämän vuoden puolelle ja mm. Playsson.net on luvannut toimia takapiruna järjestelyissä. Muutenkin täytyy antaa Playsson.netin porukalle tunnustusta siitä, kuinka he pyrkivät raivaamaan tilaa yhteisöllisyydelle ja lämminhenkiselle asenteelle. Sille, ettei ole väliä mihin portaaliin kuulut tai mitä lajia harrastat, koska kaikki me olemme lopulta samassa veneessä. Hevosihmisiä, joiden olisi viisainta ja kaikkien kannalta mukavinta puhaltaa yhteen hiileen, viihtyä yhdessä ja pyrkiä hyväksymään myös toisinaan eriävät toimintatavat tai ajatusmaailmat. Loppupeleissä meillä on kuitenkin paljon yhteistä - vähintään rakkaus hevosiin.


©Oona
Millaisia ajatuksia teillä herää bloggaajien ja lukijoiden yhteisöllisyydestä? Olisi hieno saada ajatuksia ja kehitysehdotuksia uusia tapaamisia varten!


maanantai 31. elokuuta 2015

(Ainakin melkein) Kaikkien rakastama Futura

Lähden nyt vähitellen toteuttamaan toivepostauksianne ja vastailemaan kysymyksiinne. Ensimmäisenä sain inspiraation kirjoittaa postauksen siitä, millainen Futura on minun kanssani verrattuna siihen, millainen se on muiden kanssa.

©Riikka Jäntti

Futura on  ollut minulla jo yli 7 vuotta ja sinä aikana välillemme on muodostunut hyvin tiivis suhde. Saan usein kysymyksiä siitä, miten olen onnistunut voittamaan Futuran luottamuksen ja mitä olen tehnyt sen eteen, että olen saanut luotua tällaisen suhteen Futuran kanssa. Jotenkin meillä oli alusta saakka sellainen erityinen yhteys, jollaista en ole kokenut muiden hevosten kanssa. Tarkoitan tällä sitä, että molemminpuolinen kiintymys tuntui syntyvän yllättävän nopeasti. Futura on ollut aina vähän valikoiva niin ihmisten kuin hevostenkin suhteen, eikä se varsinkaan alussa päästänyt kovin nopeasti uusia ihmisiä kunnolla lähelleen etenkään jos aikomuksena oli nousta selkään. Kauhean kiltti ja kohtelias se on kaikille, mutta kuitenkin vaatii aina hieman aikaa, jotta pääsee tutustumaan Futuran todelliseen persoonaan. 

©Riikka Jäntti

Koeratsastuksessa Futuran entinen omistaja varoitti minua siitä, että Futura pukittelee ja yrittää potkia aina kun sen selkään menee. Kun sitten kiipesin selkään, pukkeja ja potkuja ei yllättäen tullutkaan. Futura vaikutti heti ensimmäisestä kokeilusta lähtien siltä, että viihtyi kanssani ja kun Futurasta sitten tuli minun hevoseni, se alkoi hyvin nopeasti tulla minua iloisena vastaan laitumelta ja seurata vapaana ollessaan perässäni kuin koira. Futura kiintyi minuun hyvin vahvasti heti alkuun ja koska alkuaikoina ratsastin sillä pelkästään itse, Futura ei meinannut enää huolia muita kyytiinsä. Se saattoi uuden ratsastajan kiivetessä kyytiin pukitella, jumittaa paikallaan, peruuttaa ja potkia mahaansa.

Vähitellen aloin totuttaa Futuraa muihin ratsastajiin ja ajan kanssa se alkoi toimia kiltisti monenlaisten ratsastajien kanssa. Nykyään selkään uskaltaa valvottuna laittaa melkein kenet tahansa, paitsi pieniä lapsia. Kerran yritimme kaverini kanssa nostaa hänen 3-vuotiaan, hevosiin tottuneen tyttärensä Futuran kyytiin. Vaikka tyttö oli hiljaa ja nätisti, Futura veti samantien korvat luimuun ja yritti potkaista lapsen selkäänsä nostanutta kaveriani. "Minun kyytiini ei kakaroita laiteta!"

©Riikka Jäntti

Vaikka luotankin Futuraan täysin ja se toimii kuin ajatus lähes kaikissa tilanteissa, meidän suhteestamme löytyy silti vielä hiottavaa ja kehitettävää. Yhteistyömme ei ole lähelläkään täydellistä, mutta vuosi vuodelta pääsemme pienin ja joskus isomminkin askelin eteenpäin. Joka vuosi huomaan tekeväni Futuran kanssa sellaisia asioita, joiden en olisi uskonut kohdallamme koskaan tapahtuvan. Hevonen, joka alussa vei minua kuin märkää rättiä, pukitteli rajusti, ei päästänyt selkään ilman satulaa ja oli kaikin puolin todella räjähdysherkkä ja kärsimätön, on nyt kiltti ja kuuliainen kuolaimettomilla joka tilanteessa toimiva luottoratsuni.

Edelleen on silti saavutettavaa ja opittavaa, mikä on oikeastaan vain hyvä - harrastus pysyy kiinnostavana vuodesta toiseen, kun on aina jotain mitä kehittää. Ei pelkästään ratsastuksessa, vaan yhteistyössä ja suhteessamme ylipäätään. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa, kuin omistautua tällaiselle kavioliitolle? Minua kiehtoo oppia tuntemaan hevoseni läpikotaisin. Samalla tavalla ihmisten persoonat ovat mielestäni kiehtovia, mutta hevosen kanssa tämä on silti kiinnostavampaa - ehkä siksi, että kyseessä on eri lajin edustaja ja täydellinen tutustuminen on siksi vielä astetta haastavampaa.

Moni tallillani mukana ollut kaveri on sanonut, että jos lähden käymään satulahuoneessa Futuran ollessa kiinni käytävällä, se yleensä katselee perääni ja ihmettelee mihin oikein menin. Kun minä olen tallilla, Futuran huomio keskittyy minuun. Jos minulla on tallilla mukana uusi ihminen, Futura kohteliaasti haistelee uutta tuttavuutta, tarkistaa onko hänellä herkkuja tarjolla ja jos ei, se yleensä muuttuu hieman etäiseksi. Jos sama ihminen pyörii mukana useamman kerran, Futura alkaa vähitellen ottaa hieman enemmän kontaktia. Se on kuitenkin hyvin kohtelias ja hienovarainen, enkä ole muistaakseni koskaan nähnyt sen kerjäävän rapsutuksia tuntemattomilta. Taskussa olevat herkut tai mielenkiintoiselta haisevat vaatteet kyllä aina kiinnostavat. Tutumpien ihmisten kanssa Futura on päivästä riippuen joko halinalle, rento paikallaan möllöttäjä tai joskus huonoina päivinä hermostunut ja säpäkkä. Kiukkuinen se ei ihmistä kohtaan ole oikeastaan koskaan. (paitsi jos joku erehtyy nostamaan kammottavan kakaran sen selkään...)

©Riikka Jäntti

Uusien ratsastajien kanssa Futura on ennemmin varovainen kuin reipas. Se saattaa tarjota aluksi passia tai laukkaa ravin sijasta. Kunhan askellajista päästään yhteisymmärrykseen, Futura rentoutuu uuden ratsastajan kanssa parhaiten ravissa ja laukassa. Käynnissä sillä on lähes aina aluksi korvat luimussa, pää ylhäällä ja silmät mulkoilevat yläkautta selässä olevaa muukalaista. Heti raviin siirtyessä ilme muuttuu rennommaksi ja pää laskeutuu miellyttävämmälle tasolle.

Futuralla on vuosien varrella ollut näin nopeasti laskettuna yhteensä noin 5 eri hoitajaa/vuokraajaa. Ensin Futuralla oli vuoden verran hoitaja, joka sitten lähti kauemmas opiskelemaan ja joutui lopettamaan hoitamisen. Hoitajan lopetettua otin Futuralle ensimmäisen vuokraajan, joka kävi yhteensä kolmen vuoden ajan. Tämän pitkäaikaisen vuokraajan ollessa muutaman kuukauden poissa pelistä, Futuraa kävi tilapäisesti hoitelemassa pari tyttöä. Kun vuokraaja nro 1 lopetti, pärjäsimme melkein pari vuotta ilman vuokraajaa, kunnes löysin hoitajaksi Millan. Milla on hoitanut Futuraa ajoittain aika epäsäännöllisesti elämäntilanteiden muuttuessa ja jossain vaiheessa oli taukoa enemmänkin. Silloin löysin Futuralle taas uuden vuokraajan, joka reilun vuoden vuokraamisen jälkeen joutui valitettavasti lopettamaan pidentyneen tallimatkan takia. 

Milla on käynyt koko ajan hoitelemassa silloin tällöin ja ollut minulla paljon tallilla mukana seurana ja kuvausapuna. Nyt vuokraajalle ei ole enää kuntoutuksen takia tarvetta, mutta Milla jatkaa edelleen Futuran hoitamista. Koska Milla on hoitanut Futuraa paljon niin minun kanssani kuin itsenäisestikin, pyysin häntä kirjoittamaan oman analyysinsä Futurasta. Tässä se tulee:

"Olen hoitanut Futuraa kaksi vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti ja osaan ehkä omalta osaltani kirjoittaa Futuran käyttäytymisestä muiden ihmisten kanssa. Ensikohtaaminen Kaktun ja Futuran kanssa oli miellyttävä ja samalla huomasi heidän välisen kiinteän yhteenkuuluvuuden. Molemmat ottivat minut saman tien vastaan avosylin ja Futura tuijotti minua heti uteliaana lempeillä silmillään. Kun laitoin Kaktun kanssa yhdessä Futuran kuntoon, se oli iloinen saamastaan huomiosta osoittaen sen seisomalla nätisti paikallaan. Jotenkin tuli heti olo, että se on luottavainen myös vieraan ihmisen hoitaessa.

Olen käynyt usein yksin hoitamassa ja ratsastamassa Futuraa, mutta suurimmaksi osaksi olemme Kaktun kanssa käyneet yhdessä. Jos haen yksin Futuran tarhasta, se tulee jo huutamalla vastaan ja hörisee nykyään. Laitumelta hakiessa se tuijottaa kauempaa kuka tulee ja vasta lähellä ollessa tulee vastaan hamuilemaan herkkuja sekä rapsutuksia. Taluttaessa Futuralla on hauska tapa hieroa taluttajansa selkää hellästi ja se tykkää kävellä taluttajan takana. Futura on hoitaessa kiltti ja seisoo useimmiten paikallaan, lukuunottamatta niitä kertoja joissa sen mielenrauha on järkkynyt tallin pihassa olevien uusien asioiden takia.


  
Kaktu varoitti minua alussa siitä, että vieraiden ihmisten selkään noustessa herra saattaa potkia taaksepäin. Tosiaan muutamalla ensimmäisellä kerralla näin tapahtui selkäännousussa, mutta ei enää (johtuen varmasti myös osittain siitä, että pidin noin vuoden verran taukoa Futuralla ratsastamisesta ja siihen mennessä Kaktu olikin jo saanut Futuralle opetettua, että selkäännousu on mukava asia). Ensimmäisillä ratsastuskerroilla Futura oli ehkä omasta mielestäni hiukan laiska, mutta toimi silti aika kivasti ja pidin heti kovasti Futurasta ratsastaessa. Olen silti hoitanut Futuraa huomattavasti enemmän maastakäsin ja siinä se on toiminut hyvin kanssani alusta asti.

Tämä sisälsi nyt loppupeleissä aika turhaa höpinää, mutta yhteenvetona Futura toimii myös muiden ihmisten kanssa mutkattomasti ja uskaltaa tukeutua ihmiseen, joka on läsnä. Jos kuitenkin Kaktu on paikalla, niin Futuran huomio on täysin hänessä ja se kertoo aika paljon heidän välisestä suhteesta."


Itse voisin todeta, että Futura on omalla tavallaan yhden ihmisen hevonen, mutta silti monien rakastama kiltti ja kohtelias nallekarhu. Se ei varmasti kestäisi jatkuvasti vaihtuvia ratsastajia ja tarvitsee oman ihmisen, joka määrittelee sille sopivat rajat. Itse hoidan Futuraa tosi paljon vapaana ja luotan siihen, että se tulee perässä melkein mihin vaan, joten se on ehkä suurin ero siinä, miten Futura toimii minun ja muiden kanssa. En usko, että Futura hoitajienkaan kanssa karkuun lähtisi, mutta meillä on Futuran kanssa yhteinen, toimiva elekieli ja jos joku toimisi näissä tilanteissa eri tavalla kuin mihin Futura on tottunut, Futura luultavasti hämmentyisi ja saattaisi tehdä jotain odottamatonta. Hoitajista ja vuokraajista Milla on varmastikin ainoa, joka tietää kuinka nätisti Futura osaa vapaana ollessaan odottaa esimerkiksi käytävällä, vaikka lähtisin käymään satulahuoneessa. En ihan tarkoituksella hehkuta sitä muille Futuran kanssa touhuaville, koska hevonen on kuitenkin aina hevonen ja jos jotain huolimattomuusvirheitä sattuu, ennemmin minun kanssa kuin jonkun muun kanssa, joka ei viime kädessä ole Futurasta vastuussa.