01 joulukuuta 2016

Kannatti kiipeillä

Tänään meillä oli pikaiset kuvaussessiot jäisellä pellolla, jossa oli vain muutama ravailuun soveltuva kohta. Päätin jättää satulan talliin, vaikka aavistelin kyllä, että Futuralla saattaisi olla hieman reilummin virtaa, kun se oli ollut muutaman päivän ajan kevyemmällä liikunnalla. Nyt se ei ehkä alun perin ollut mitenkään erityisen täpinöissään, mutta kokeilimme soittaa puhelimestani hevosen hirnuntaa Futuralle, kun otimme muutamia poseerauskuvia ennen selkäännousua. Futura oli aivan ihmeissään, jähmettyi patsaaksi ja alkoi hirnua takaisinkin jossain vaiheessa. Se tuntui vähän hätääntyvän asiasta. Tuli siis todettua, että Futuran tapauksessa ei ehkä ihan missä tahansa tilanteessa kannata niitä ääniä soitella, ettei raukalla mene pää ihan pyörälle.




Täpinä oli päällä vielä siinäkin vaiheessa, kun kiipesin selkään. Ensimmäisellä ravipätkällä Futura oli aluksi ihan sitä mieltä, että kiskoo pään etujalkojen väliin ja viskaa minut alas. Minähän en siihen suostunut, nostin itsepintaisesti pään takaisin ylös ja ratsastin pohkeella vimmatusti eteenpäin. Futura protestoi heiluttelemalla päätään, mutta heti kun tämä neuvottelu oli käyty, se liihoteli loppuajan aivan upeaa ravia! Täpinöinti ja lievä hermostuneisuus kääntyi siis sopivan sähäkäksi työskentelyenergiaksi ja sehän sopi mulle paremmin kuin hyvin.




Futura oli aivan mieletön ratsastaa - kevyt kädelle, aktiivinen ja tahdikas. Se ei yrittänyt juosta apuja karkuun, vaan antoi oikeasti ratsastaa itseään. Ravi tuntui polkevan todella voimakkaasti ja aktiivisesti lähes koko ajan. Jos Futura tuollaisellakin pohjalla ravasi noin upeasti, en malta odottaa millaista ravia sitten vedellään, kun pohjat ovat taas paremmassa kunnossa. Mietin ensin, että miten ihmeessä Futuran ravi on tuolla tavalla muuttunut ja mitä kummaa on tapahtunut, mutta sitten tajusin - kiipeilimme koko syksyn! Takaosa on selvästi vahvistunut ja lanneselkä voi hyvin. Sen huomasin jo tänään Futuraa harjaillessakin, kun koko pepun ja lantion alue oli ihan rento ja hyllyvä. Ei merkkiäkään kireydestä, mikä oli ongelmana lähes koko viime vuoden! Tuli tosi hyvä mieli siitä, että olen selvästi osannut tehdä jotain oikein Futuran kuntoutuksen osalta. Viime talvena samoihin aikoihin Futura könkkäsi kuin mikäkin puuhevonen, mutta nyt se liikkuu joustavasti ja tahdikkaasti, ehkä paremmin kuin koskaan!


KYLLÄ KANNATTI KIIPEILLÄ!




Löysin joskus pari kuukautta sitten meidän tallin lähistöltä ihan mahtavan kiipeilymäen. Jyrkän ja hieman pusikkoisen, mutta juuri sopivan meidän kiipeilytreenejä varten. Kävin varta vasten raivaamassa risujakin pois mäessä olevalta polulta, jotta pohja olisi parempi. Aluksi kiipesimme mäen vain kerran ja laskeuduimme alas. Vähitellen lisäsin vaatimustasoa ja lopulta nousimme jyrkkää rinnettä jo useita kertoja putkeen. Pakkasten tultua en ole enää uskaltautunut kiipeilemään, koska niin jyrkässä mäessä liukastuminen voisi olla tosi vaarallista. Uskon, että kiipeilytreenistä on ollut kuitenkin paljon apua. Jyrkän mäen kiipeämisen lisäksi olemme nyt alkutalvesta treenanneet pellolla olevissa loivissa mäissä laukannostoja ja raviin siirtymisiä suoraan pysähdyksestä. Muutenkin pelloilla ratsastaessani ratsastan välillä ihan tarkoituksella ylämäkeen. Näistä kuvistakin saattaa huomata, että välillä ravataan loivaa mäkeä ylös. Näillä keinoilla Futuran selkä on pysynyt hyvässä kunnossa ja takaosaan on tullut selvästi enemmän voimaa.


Futuran pöhköenergia kanavoitui siis tänään hienosti työntekoon alun räjähdysherkkyydestä huolimatta. Laukata en tuolla pohjalla uskaltanut ja jos olisin sitä yrittänyt, olisin todennäköisesti lentänyt kuin leppäkeihäs! Futura olisi kyllä halunnut nostaa laukkaa pariin otteeseen, mutta sain ennakoitua sen aikomukset. Vaikka virtaa riitti, ravi kuitenkin polki todella voimakkaasti ja rauhallisesti ylös päin, mikä on Futuralle oikeasti aivan ennenkuulumatonta. Sillä on aina ollut ihan kiva ja letkeä ravi, mutta se on suuntautunut enemmän eteen, kuin ylös päin ja ollut usein turhan kiireistä. Nyt ravi oli aktiivista, muttei ollenkaan liian kiireistä. Videota ei nyt tullut kuvattua ollenkaan, joten toivottavasti tämä uusi vaihde kestää Futuralla pidempään kuin päivän. Liike tuntui selkään superhyvältä ja näyttää kuvissa siltä, mutta videoltakin olisi kiva katsella, miltä ravi oikeasti näyttää.  Lopuksi annoin pitkää ohjaa ravaillessakin tarkistaakseni onko Futura kesytetty - ja olihan se!


Ei ole aina helppoa liikuttaa hevosta näillä keleillä. En ole kuitenkaan kaivannut maneesia. Tähänkin saakka ollaan pärjätty joka vuosi ilman, mitä nyt joskus käyty ehkä kerran tai pari hyppäämässä maneesilla, jos siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Tällä tallilla on se hyvä puoli, että aina löytyy joku pellon kulma tai metsäpolku, jossa pystyy ratsastamaan. Ja jos missään ei ole pohjaa kunnon treenille, aina voi tehdä pitkiä käyntilenkkejä vaikka teitä tai metsäpolkuja pitkin. Futurasta on maneesittomien talvien myötä tullut varmajalkainen maastomopedi, joka menee läpi ihan mistä vain. Otan siis nämä talven hankalammat kelit haasteena vastaan ja yritän käyttää luovuuttani, jotta saisin Futuraa mahdollisimman tehokkaasti liikutettua jäätiköistä huolimatta.


Vaikka olen sanonut nämä samat asiat varmaan tuhanteen kertaan, en voi lopettaa rakkaan hevoseni hehkuttamista. Tämäkin postaus on yksinkertaisesti pakko lopettaa hehkuttamalla Futuran hienoutta. Vaikka Futura on ollut minulla jo vuosikausia, edelleen on PALJON päiviä, jolloin en kertakaikkiaan voi uskoa todeksi, että omistan tuollaisen hevosen. Se on yksinkertaisesti paras ja korvaamaton!



18

30 marraskuuta 2016

Rillirousku esittäytyy

Futuran kuulumisten osalta ei ole nyt mitään muuta kerrottavaa, kuin että se voi edelleenkin oikein hyvin. Uusia kuvia en ole saanut, joten en pidemmästi viitsi Futurasta nyt kirjoitellakaan. Itse olen ollut koko syksyn flunssakierteessä ja nyt siihen saatiin selityskin, nimittäin poskiontelotulehdus. Vihdoinkin sain siihen lääkkeet ja toivotaan, että flunssakierre katkeaisi viimein. Tämä tauti tuli sinänsä hyvään aikaan Futuran liikutusta ajatellen, ettei treenimahdollisuuksia ole nyt muutenkaan ollut koppuraisen kentän takia. Lumet sulivat, lisää ei ole tullut ja pakkasia on kuitenkin ollut lähes päivittäin. Pellolla pystyisi varmasti menemään edes joten kuten, mutta nyt olen liikuttanut Futuraa pari päivää vain juoksuttaen ja metsässä kävellen, koska yritän saada itse levättyä sen verran, että pääsisin vihdoin ja viimein tästä katalasta taudista eroon. 

Sain poikaystävältäni yllättäen uuden läppärin, mistä olen aivan mielettömän innoissani. Ikivanha pöytäkoneeni on vedellyt viimeisiään jo jonkin aikaa ja sammuillut itsestään vähän väliä. Jatkossa on sitten helpompi kirjoittaa blogia missä tahansa ja käännöstöidenkin kannalta läppäri on aivan mahtava juttu! Itse asiassa mulla on aina ollut pelkästään käytettynä ostettuja tietokoneita, eikä koskaan läppäriä, (paitsi kerran vajaa 10 vuotta sitten sellainen vanha ja ränsistynyt, jostain ilmaiseksi saatu läppäri, joka kesti ehjänä ehkä muutaman viikon, koska hermostuin sen hitaudesta ja hakkasin sen piloille.) Voitte siis vain arvata, kuinka iloinen ja innoissani olen uudesta ja toimivasta läppäristäni, joka on toivottavasti kaktunkestävä! Tällä on kyllä niin paljon tunnearvoa, että pidän visusti nyrkkini kurissa. Mulla on aika paha tapa hermostua elottomille asioille, kuten toimimattomille teknisille laitteille. Kun ei niiden kanssa voi edes neuvotella! -_-

No sitten itse asiaan! Pari viikkoa sitten sain nimittäin vihdoin ja viimein aikaiseksi käydä näöntarkastuksessa. Olen epäillyt näköni huonontuneen jo muutaman vuoden ajan, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi tutkituttaa asiaa. Olen pärjännyt ilman lasejakin, mutta autolla ajaessa olen joutunut aika paljon siristelemään silmiäni nähdäkseni liikennemerkit ja tienviitat ajoissa. Varsinkin pimeällä ajaessa on ollut hankalaa, kun valot ovat jotenkin levinneet näkökentässä häiritsevästi ja vaikeuttaneet keskittymistä. Mulla olikin sitten tarkastuksen mukaan molemmissa silmissä näkö -1, sekä hieman hajataittoa.


Mulle on aina ollut tosi vaikeaa löytää sopivia aurinkolaseja, koska kasvoni ovat sen verran pienet, että kaikki lasit näyttävät kasvoihini nähden kamalan isoilta aiheuttaen sen efektin, että muistutan aivan kärpästä. Ajattelinkin ensin, että minun täytyy kokeilla jotain pieniä, kevyitä ja vaaleita kehyksiä, mutta sellaisten kanssa näytin ihan valjulta ja suorastaan masentavalta. Valitsin sitten nämä kissamaisemmat kehykset kilpikonnakuosilla, jossa on ruskeaa, tummanlilaa ja vähän kultaistakin vivahdetta. Ne olivat monista vaihtoehdoista ainoat, jotka tuntuivat ja näyttivät sopivilta. Vähän jännitti, miten oikein omaksun lasien käytön, mutta oikeasti olen tykästynyt näihin aika paljon. Lähinnä ajaessa ja kauas katsellessahan näitä tarvitsen, eli suurimmaksi osaksi pärjään kyllä ilmankin.


Olen ihan hämmästynyt siitä, kuinka paljon paremmin näenkään lasien kanssa - maailma näyttää paljon kauniimmalta! Varmaan piilaritkin täytyy jossain vaiheessa hommata, koska vaikka pärjäisin periaatteessa ilmankin, on silti mukavampaa nähdä kunnolla nyt kun olen jo näkemisen makuun päässyt. Ja tietysti aurinkolasejakin tulen tarvitsemaan, eli täytyisi olla joko piilarit aurinkolasien kanssa käytettäväksi tai aurinkolasit vahvuuksilla, jotta näen ajella autolla. Tallilla silmälasit eivät ole kovinkaan kätevät, enkä haluaisi koko ajan käyttää laseja, vaikka näistä tykkäänkin.

Kyllä tämä silmälasien käyttö on kuitenkin kivaa vaihtelua ja heti lasit päähän laitettuani muutuin ainakin omasta mielestäni kertaheitolla vanhemman ja viisaamman näköiseksi. Ei sillä, että haluaisin näyttää vanhalta tai viisaalta, mutta pieni piristys ja vaihtelu ulkonäköön on aina hyvästä. Vaikka hommasinkin lasit puhtaasti terveyttä ja turvallisuutta ajatellen, mulle oli tärkeää, että ne myös näyttäisivät kivoilta, eivätkä huonontaisi itseluottamustani. Tähän saakka olen onnistunut laittamaan lasit päähän innolla ja ylpeydellä. Jännää, kun saa omaa ulkonäköä muokattua näin pienellä jutulla - ja outoa, kun peilistä katsookin joku etäisesti sihteeriä muistuttava tyyppi :D




On suoranainen ihme, että näytän kuvissa noinkin skarpilta, koska oikeasti mulla on edelleen pää täynnä räkää ja olo on aika karmaiseva. Sairaslomapäivätkin menivät jo ohi, mutta onneksi mulla on tässä vielä pari vapaapäivää, niin ehtii vielä vähän parantua. Katsotaan, jos saisin vielä tällä viikolla päiväsaikaan aikataulut sopimaan yhteen jonkun kuvaustaitoisen kaverin kanssa, niin saisin tänne vähän Futurankin kuulumisia päivitettyä pitkästä aikaa. Kivaa loppuviikkoa kaikille! :)

T: Rillirousku


34

21 marraskuuta 2016

Blogiexpo 2016

Voittajien on helppo tuulettaa! Vasemmalla Rouskutellen-blogin Marjo ja oikealla Kavioliitossa 30v-blogin Katja, eli vuoden rotublogi- ja vuoden tähtitäti-sarjojen voittajat.
Eilen vietin ystäväni Millan kanssa hurjan hauskan päivän Jokimaan Ravikeskuksessa Blogiexpon merkeissä. Nyt täytyy sanoa, että pää on ihan tyhjä, koska väsyttää niin paljon. Kävin tekemässä lyhyen työvuoron ennen Blogiexpoa, joten jouduin heräämään jo aamulla neljältä. Illalla en tietenkään osannut mennä nukkumaan ajoissa, koska kävin ihan ylikierroksilla. Tänäänkään en saanut nukkua, koska piti herätä aamutalliin. Nyt on ollut ihan luvattoman lyhyitä yöunia, mutta eilen tunsin silti olevani täynnä energiaa. Saan aina hirveästi virtaa muiden ihmisten tapaamisesta ja jos mulla on ollut oikein sosiaalinen päivä täynnä ihmiskontakteja, rauhoittuminen ei tapahdu ihan hetkessä. Jos sen sijaan joudun viettämään paljon aikaa yksin, väsähdän huomattavasti nopeammin.

Blogiexpossa näkyi tuttuja ihmisiä joka puolella. Oli ihanaa nähdä vanhoja ja uudempiakin tuttuja. Moni oli ollut viime vuonnakin kyseisessä tapahtumassa Tampereella ja nyt oli kiva tavata samoja ihmisiä uudelleen ja tutustua paremmin. Päädyin juttelemaan joidenkin ennestään tuntemattomienkin kanssa jotain aivan omituista ja ihan sattumalta. Tuntui, että bloggaajien ja muiden tapahtumaan osallistujien välillä syntyi huomattavasti enemmän keskustelua kuin viime vuonna - melkeinpä liikaakin. Monella oli varmasti vaikeuksia valita, olisiko pitänyt jutella muiden bloggaajien kanssa, vai keskittyä täysin seuraamaan ohjelmanumeroita. Joku vapaamuotoisempikin tapahtuma olisi aivan älyttömän kiva saada järjestettyä, jotta pääsisi ihan vain keskustelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa. Ehkä pitää taas ensi kesänä järjestää joku bloggaajapiknik tai vastaava. 

Blogiexpon ohjelmatarjonta oli mielestäni onnistunut, mutta tilan kylmyys taisi vähän verottaa katsojamääriä. Jossain vaiheessa porukkaa tuli sisään aika paljon, mutta moni tuntui katoavan melko nopeasti paikalta. Minua ei paljon kylmyys haitannut, kun oli niin hauskaa. Erityisesti Antti Lehtilän luento treenimotivaatiosta oli mielenkiintoista kuunneltavaa ja bloggaajapaneeliakin (siis sitä, jossa en itse ollut osallisena) kuuntelin suurella mielenkiinnolla. Itse olin ehkä aiheen puolesta vähän väärässä paneelissa, sillä mulla ei juurikaan ollut sanottavaa ratsastusmuodista tai kalliista varusteista. Vannon kirppislöytöjen nimeen, enkä ole kiinnostunut siitä, mitä muilla on päällään. Moni lukija varmaan tietääkin, etten ole mikään varusteintoilija ja hehkutan tänne vain harvoista ja valituista varustehankinnoista, enkä lukuisista pyynnöistä huolimatta ole vaivautunut tekemään varustepostauksiakaan.

Mun kenkien 5 cm korot eivät ihan riittäneet, kun poseerattiin Rositan kanssa. :)
Kirsi Ståhlbergin luentoa nettikäyttäytymisestä ja negatiivisen huomion käsittelystä kuuntelin samalla, kun hotkimme Millan kanssa keittoa pöydässä. Paljon tuli siinäkin oikeasti hyvää asiaa. Olen itse niin kantapään kautta oppinut, kuinka negatiivista huomiota kannattaa käsitellä, että aiheesta on aina mielenkiintoista kuulla myös muiden näkemyksiä. Blogipaneelista jäi mieleen erityisesti Sami Paakkasen huomio siitä, että kun esimerkiksi koulussa ja muualla yhteiskunnassa agressio pyritään systemaattisesti poistamaan ja tukahduttamaan kaikin tavoin, se siirtyy sitten muualle - eli herkästi nimenomaan nettiin. Päivän aikana tuli ylipäätään mietittyä paljon sitä, että asioissa todella on aina monta puolta. On viisautta pystyä kuuntelemaan toisen mielipiteitä ja hyväksyä ne, sekä jopa oppia niistä jotain, vaikka ne olisivat aivan erilaisia omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin verrattuna.

Kaikissa ryhmäkuvissa oli jostain kumman syystä vähintään yksi ihminen, joka katsoi ihan muualle kuin kameraan! :D Kuvassa vasemmalta Daniela, minä, Kaisa, Rosita ja Julia.

Blogipaneelissa Kaisan, Petran ja Katjan kanssa.

Paneelin loppupuolella kuuntelimme kiinnostuneina (vaiko sittenkin täysin tärähtäneinä)  myös yleisön kommentteja.

Paneelin lisäksi olin mukana bloggaajien hevostaitokilpailussa ja se olikin aikamoista arvausleikkiä. Meidän joukkueelta tuli melko luovia vastauksia, kun piti arvata, mikä jokin omituinen kengitykseen liittyvä osa (päärynäkengän alapala) oli. Meiltä tuli vastauksia hevosen luistimista irtoviiksiin ja mustekalaan saakka... Voitimme kuitenkin kilpailun kokoamalla suitset salamannopeasti ja arvaamalla tietämällä vastaukset muutamiin kiperiin kysymyksiin. Palkinnoksi saimme House Of Horsesin heijastavat riimunnarut. Ihan mahtava palkinto juuri tähän vuodenaikaan! Melkein palkinto oli sekin, että Chia de Gracian tuotteet olivat expoalennuksessa -20 % ja kuinka ollakaan, Futuran Joint Buddy oli juuri loppunut. Pakko oli ostaa säkki mukaan. Lisäksi voitin arvonnassa Equitarin 30 euron lahjakortin, jolla lunastin heti Futuralle uudet suojat.

Olin saanut jo aamulla tietää, että blogini oli voittanut äänestyksessä oman kategoriansa (hyvän mielen blogi), joten voittoni julkistaminen ei herättänyt minkäänlaista hepulia tai riemunkiljahduksia. Kun jälkikäteen katsoin palkintojenjakoa Playssonin Facebook-sivuille livenä kuvatuista lähetyksistä, naureskelin sille, miten taapersin vastaanottamaan palkintoa kuin joku hieman hämmentynyt ja kohmeinen pingviini! Olen pingviinikävelystäni huolimatta todella iloinen ja otettu palkinnosta ja yllättynyt siitä, että blogini oli saanut reippaasti yli 900 ääntä. Vielä odotan innolla tuomariston kommentteja, jotka julkistetaan myöhemmin tällä viikolla. Palaute on aina arvokasta ja on mukava tietää, mikä tässä blogissa herättää niitä hyvän mielen fiiliksiä ja missä taas voisi olla kehitettävää.

JEEE!
Olisin eilen jaksanut vielä päivän päätteeksikin jutella ihmisten kanssa vielä vaikka ja kuinka. Tällaisilla tapahtumilla on sellainen vaikutus, että alan rakastaa suurin piirtein kaikkia vastaantulevia ihmisiä. Milla joutui lopuksi jo melkein patistamaan minut autoon ja vielä senkin jälkeen olisin jäänyt suustani kiinni. Tottakai meinasin pois lähtiessä unohtaa ottaa mukaan säkillisen tavaroitani (palkinnot mukaan lukien!), joten melkein autolle ehdittyämme minun piti juosta vielä kertaalleen käymään sisällä. Minkäs sille mahtaa, kun on kultakalan muisti tällaisissa asioissa!

Halusin tehdä päivästä videopostauksen ja sellainen tehtiin. Ilman sensuuria. Tuli kuvattua vähän liikaa paneelikeskusteluja ja sitten videota editoidessa tajusin, etten edes uskalla laittaa niistä paljon mitään tuohon videolle. En halunnut kauheasti pätkiä muiden sanomisia, jotta ketään ei tulkittaisi vahingossa väärin. On videossa jonkinlainen pätkä meidän paneelikeskustelusta, mutta jos niitä haluaa kokonaisina katsoa, Playssonin Facebookista löytyy niitä livelähetyksiä. Palkintojenjaosta Milla ei saanut muuta videota kuin kunniakierroksen (joka oli Katjan loistoajatus - ihanaa, kun mun ei tarvi aina olla se porukan ainut lapsenmielinen, jonka pitäisi tiukkapipojen mielestä jo vihdoin viimein aikuistua, vaan joku ihan oikeasti täti-ikäinen tyyppi voi ylpeänä ehdottaa, että hei tyypit, vedetääs kunniakierros laukassa!). Mun kameran akku päätti irtisanoutua tehtävästään juuri ennen palkitsemista, mutta kuvattiin sitten jälkikäteen loppukevennykseksi palkinnon luovutus. En kestä Muuliprojekti-blogin Kaisaa, jolla on koko ajan pokerinaama. Sen jutuille ei vaan voi olla nauramatta! Mulla pokerinaama pysyy 2 sekuntia, kunnes nauran omalle jutulleni kuin mikäkin vajaamielinen. :D

Kuten videollakin muutaman kerran vitsillä mainitsen, tämä ei ole maksettu mainos. Kukaan ei ole pyytänyt minua mainitsemaan tuotemerkkejä tai laittamaan linkkejä tähän postaukseen, enkä saa niistä rahaa. Mun mielestä on vaan kiva kehua oikeasti hyviä tuotteita ja yrityksiä, jotka lähtevät positiivisella asenteella mukaan tällaisiin tapahtumiin, sponsoroimaan arvontoja, tms. :) Kiitos siis vielä erityisesti Playssonille sitkeästi ja kovalla työllä järjestetystä tapahtumasta, joka tuotti minulle ja varmasti monelle muullekin paljon hyvää mieltä. ♥

Kiitos myös ihanille lukijoille, jotka mahdollistavat tämän kaiken. Ja postauksen kuvista ja videoista kunnia Milla Siltalalle.


16

Lukijat