maanantai 3. elokuuta 2015

Lahja kaukaa Euroopasta

Blogiani säännöllisesti seuraavat ehkä muistavat, kun reilu kuukausi sitten harmittelin, ettei Suomesta löydy mistään kunnollisia ja jämäköitä neckring-tyyppisiä kaulanaruja kuolaimettomaan ratsastukseen. Postauksen julkaisusta ei ehtinyt kulua kauaakaan, kun suunnilleen ikäiseni nainen nimeltä Merja lähetti minulle sähköpostia. Hän kertoi asuvansa Sveitsissä, jossa kaulanarulla ratsastus on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa ja tarvittavia varusteitakin on helpommin saatavilla. Merja tarjoutui toimimaan välikätenäni neckringin hankinnassa ja lupasi tuoda sen Helsinkiin heinäkuun lopulla samalla kun tulee itse Suomeen lomalle. Olin hyvin ihmeissäni ja vaikuttunut jo tästä yhteydenotosta ja ihmettelin, kuinka noin avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä voikaan olla olemassa. Vaihdoimme muutamia sähköposteja ja Merja tilasi minulle neckringin. Sovimme, että hän ottaa kaulanarun mukaansa Suomeen heinäkuun lopussa, tapaamme jossain ja maksan kaulanarusta silloin.

Pari päivää sitten sain taas Merjalta sähköpostia, että voin tulla hakemaan kaulanarun viikonloppuna, jos aikataulut vain menevät yksiin. Kysyin vielä paljonko kaulanaru maksoi euroissa, jotta osaisin varata sopivasti käteistä mukaan. Sain kuitenkin vastaukseksi: "Minun puolestani riittää, että tulet vain hakemaan kaulanarun. Sulla on varmasti nyt paljon muitakin menoja, joten olkoon se vaikka Parane pian-lahja Futuralle."

Hyvin, hyvin häkellyttävää. Usein kuulee valitusta siitä, kuinka kamalia ja itsekkäitä muut ihmiset ovat. Itse olen kuitenkin melko usein tavannut tällaisia ihania, sydämellisiä ja vilpittömästi hyvää tarkoittavia ihmisiä. Joka kerta jaksan siitä huolimatta yllättyä positiivisesti, kun joku haluaa auttaa ja ilahduttaa minua ihan silkkaa vilpittömyyttään. Vaikka minun on usein vaikeaa ottaa tavaraa vastaan ilmaiseksi, päätin niellä ylpeyteni ja ottaa vastaan tämän tuntemattoman naisen ystävällisen eleen. Sovin tapaamisen Merjan kanssa ja menin hakemaan kaulanarua. Samalla joimme kahvit ja juttelimme jopa melko syvällisistä aiheista ihan luontevasti. Siinä tuli kaiken maailman mummojen dementiatkin puitua ja oli oikeasti ilo tutustua noin herttaiseen ja sydämelliseen ihmiseen edes pintapuolisesti. Kyllähän sitä haluaa edes vähän tietää, millainen ihminen haluaa antaa minulle lahjaksi muutaman kympin kaulanarun tuosta vaan. Merja paljastui niin mukavaksi tyypiksi, että todellakin toivon tapaavani hänet vielä uudestaan.

Kyllä tuo muutaman kympinkin säästö lämmittää mieltä, koska Futuran klinikkareissuun ja fysioterapiaan uppoava summa tulee kaikenkaikkiaan varmasti olemaan lähempänä tuhatta kuin viittäsataa euroa. Olisin tietenkin maksanut isoista laskuista huolimatta Merjalle kaulanarusta mukisematta sovitun summan, mutta oli iloinen yllätys, että Futura saikin sen lahjaksi. Tämän postauksen myötä haluan vielä kerran välittää Merjalle lämpimät kiitokset, paljon märkiä ja kuolaisia pusuja Futuralta sekä minulta niin isoja halauksia kuin suinkin pystyn kokoni puolesta tarjoamaan. :D

Futuran kanssa ei ihan vielä päästä kokeilemaan uutta kaulanarua ratsain, mutta kävimme eilen pienellä kävelylenkillä ja Milla räpsi muutamia kuvia todisteeksi siitä, että kaukaa Euroopasta saapunut lahja on tavoittanut uuden omistajansa. Futura oli aluksi erittäin hämillään lahjasta, kuten kuvistakin näkyy. Pian se kuitenkin tottui uuteen kapistukseen ja nuoleskeli sitä innoissaan.

"TUONKO minä sain?! Ja ilmaiseksi?! Pureeko se?"

"Hmm, ei se ainakaan tunnu kovin vaaralliselta"

"Voisihan tuota vähän maistaakin..."





KIITOS!
Futura on muuten lähtenyt toipumaan aika kivasti. Se on jo täysin oma riehakas itsensä. Pysähtely ja vastustelu on loppunut, käynti on reipasta, selän lihakset tuntuvat rentoutuneen jo hyvin, eikä Futura tapansa mukaan malttaisi millään tehdä tylsiä jumppaliikkeitä. Se tuntuu itse jo kuvittelevan olevansa täysin terve. Kipulääkekuuri loppuu torstaina ja sen jälkeen sitten näkee paremmin miten paraneminen on todellisuudessa lähtenyt käyntiin. Kenkiä tuo täystuho ei pidä jalassa edelleenkään - ennen klinikkareissua ne sille laitettiin ja nyt kun viikko on kulunut, yksi on taas irti. Kunhan tässä taas viisastutaan, taidan ottaa kengät taas kokonaan pois jalasta ja vaikka ostaa Futuralle bootsit, jos se on tarpeen. Vaikka bootsit ovat kalliit, niiden ostaminen kirpaisee kuitenkin pidemmällä tähtäimellä huomattavasti vähemmän, kuin kengittäjän pyytäminen viikoittain irtokenkiä lyömään.

lauantai 1. elokuuta 2015

Video - Minun arkipäiväni

Alkukesästä aloitimme Blogitallin porukan kanssa videosarjan kuvaamisen. Koska Blogitalli lopettaa toimintansa kuukauden kuluttua, videosarjan osia ei ehditä julkaista yhtä montaa kuin alun perin oli tarkoitus. Lopettaminen tuli aika äkkiä ja yllätyksenä meille bloggaajillekin. Moni varmaan miettii vaikuttaako Blogitallin lopettaminen jotenkin minun blogiini. Voin jo nyt sanoa, että tuskinpa juurikaan vaikuttaa. Itse en näe blogiportaaliin kuulumista mitenkään välttämättömänä asiana blogini kannalta, joten luultavasti jatkan itsenäisenä bloggaajana, ellei jotain järkevää tarjousta tule eteen. En halua blogistani liian kaupallista ja postausten kirjoittaminen rennosti omaan tahtiin ja omalla tyylilläni on minulle tärkeää. Tätä olen saanut mukavasti toteuttaa Blogitallin alaisuudessa bloggaillessani ja mikäli joskus liityn johonkin toiseen portaaliin, aion miettiä tarkkaan antaako portaaliin kuuluminen minulle vapauden olla rennosti oma itseni.

©Riikka
 Blogitallin hyvää henkeä jää ikävä ja löysin itsekin sen kautta muutamia uusia blogeja seurattavaksi, mutta voihan niitä aina seurailla muutakin kautta kuin portaalista. Oman blogini suosiota en näe millään tavoin portaaliin kuulumisesta riippuvaisena, vaan portaaliin kuuluminen on ollut minulle ennemminkin sosialisoitumista ja verkostoitumista muiden bloggaajien kanssa. Olen myös saanut jonkin verran ideoita omaan bloggaamiseen, mikä on ollut mukavaa vaihtelua.

Tämä video on kuvattu tavallisena arkipäivänä toukokuun lopussa, jolloin kävin työmatkalla Lahdessa. Muutaman pätkän kuvasin työpäivän aikana paikasta toiseen liikkuessani sekä ruokatauolla - muuten en luonnollisestikaan pysty töissä kuvaamaan. Jos jollekin on jäänyt työnkuvani epäselväksi, näin ympäripyöreästi voisin mainita, että myyn yrityksille positiivista asiakaskokemusta, oikeanlaista tunnelmaa ja asiakkaiden viihtyvyyttä edistäviä palveluita aika monipuolisella skaalalla ja liikun tarpeen mukaan ympäri Suomea.

Futura oli vielä näitä videoita kuvatessani ratsastuskunnossa, mutta kyllä noista videoista huomaa jo takapään jäykkyyden. Tuolloin ihmettelin, miten hyppy oli jotenkin huonontunut ja kieltoja tuli normaalia herkemmin - samoin kuin ristilaukkaa. Ajattelin ongelmien johtuvan rutiinin puutteesta, mutta muistan jo tuolloin miettineeni ääneen Millalle, että mitä jos Futura on sittenkin jostain kipeä... ja olihan se! Siksi tekee itselle vähän pahaa katsoa noita videoita, mutta eipä tuolle enää mitään voi ja onneksi Futuran vaivat ovat nyt selvillä ja hoidossa. Lähiaikoina on tulossa laajempi postaus potilaan kuntoutuksesta.

Blogitallin bloggajaat saivat videoiden kuvaamista varten kamerat Canonilta lainaan. Itse kuitenkin kuvasin omalla Canonillani, sillä lainakamera ei pakettipalvelun toimitusongelmista johtuen koskaan päässyt minulle kotiin asti. Pidemmittä puheitta (tai siis pitäisikö sanoa pitkien puheiden jälkeen?) pääsette katsomaan pienen koosteen arkipäivästäni - lukuunottamatta niitä juttuja, joita en päivän aikana voinut tai halunnut kuvata töissä ja kotona. Jos joku ihmettelee, miksi en kuvannut kaikkea tai miksi ylipäätään jätän tiettyjä asioita blogissani kertomatta, kannattaa palata lukemaan edellinen postaus. Kommentoikaa ihmeessä rohkeasti videota ja kysykää, jos jokin jäi epäselväksi. Usein tuntuu, ettei videoita jostain syystä jakseta kommentoida, vaikka niitä toivotaankin ja monesti videot jäävätkin minulta tekemättä, kun tulee sellainen olo, ettei ketään kiinnosta. :D