tiistai 30. kesäkuuta 2015

Neckring ja kengätön kokeilu

Kuten suurin osa lukijoista varmasti tietääkin, ollaan Futuran kanssa harrastettu kaulanaruilua jo lähes parin vuoden ajan aina silloin tällöin ja kausittaisesti enemmänkin. Joskus päästiin jo siihen vaiheeseen, että pystyttiin jopa hyppäämään esterataakin kaulanarulla, mutta sitten yhden täysin varusteettoman kokeilun jälkeen ongelmaksi muodostui Futuran haluttomuus liikkua vasempaan kierrokseen kaulanarun kanssa. Kun Futura kerran huomasi, etten pysty kunnolla vaikuttamaan selästä käsin, jos se yrittää itsenäisesti vaihtaa suuntaa, on tuo hyväkäs fiksuna hevosena jatkanut rajojensa kokeilua asian suhteen. 

Ongelma ei ole millään tapaa loogisesti selitettävissä, sillä Futura liikkuu varusteilla ratsastaessa vasemmalle tällä hetkellä jopa huomattavasti paremmin kuin oikealle. Kaulanarun kanssa on kuitenkin viimeisen vuoden ajan saanut taistella vasemmasta kierroksesta. Futura on aina pyrkinyt äkkinäisesti vaihtamaan suunnan vasemmasta oikeaan - joskus jopa puolen kierroksen vasemmalle ratsastuksen jälkeen - ja toisinaan jopa protestoinut pomppimalla pää alhaalla, kun olen yrittänyt saada sitä kääntymään takaisin vasemmalle. Tämän ongelman takia ollaan kaulanaruilussa keskitytty vain rentouteen ja siihen, että Futura liikkuu haluttuun suuntaan. Olen myös pyrkinyt palkitsemaan Futuraa lähinnä vasemmassa kierroksessa tehdyistä suorituksista. 

Takapakkia on tullut joka kerta silloin, jos olen unohtanut tavallisesti kaulanaruna käyttämäni jalustinhihnan talliin ja kokeillut ratsastaa vaikkapa riimunnarulla. Jos naru on liian joustava, Futura huomaa heti tilaisuutensa tulleen ja näyttää kaikki temppunsa näistä itsenäisistä äkkikäännöksistä jopa pukitteluun ja onhan se kerran minut selästäkin heittänyt tällaisen tilanteen yhteydessä. Aina sitä ei vain itse tule muistaneeksi, kuinka fiksu hevoseni onkaan. Sitä ei voi pakottaa mihinkään ja se huomaa välittömästi, jos jokin asia on eri tavalla kuin normaalisti. Miina toi meille kokeiltavaksi ulkomailta tilaamansa neckringin ja kun testasin sitä, ymmärsin välittömästi miksi Futura on kyseenalaistanut pyyntöni erilaisilla kaulanaruviritelmillä ratsastaessani.


Hevoset pitävät selkeydestä ja Futura on juuri sellainen omatoiminen ja itsetietoinen hevonen, joka ei varmasti kuuntele ratsastajan apuja, jos ne ovat jollain tapaa epäselviä. Neckring oli yllättävän jämäkkä ja toi mieleen melkeinpä hulavanteen - täysin erilainen kuin löysä ja hieman venyvä riimunnaru tai tukevampi, mutta silti lötkö jalustinhihna. Neckringin kanssa Futura oli ihan erilainen ratsastaa kuin jalustinhihnan ja muiden viritysten kanssa. Se oli huomattavasti rennompi ja kuuliaisempi, pysähtyi jopa suoraan laukasta ja vaihtoi suuntaakin yllättävän nätisti. Oikealta vasemmalle suunnanvaihto oli hieman hankalampaa, mutta onnistui kuitenkin ja mitään tappelua ei tullut, vaikka kerran Futura yrittikin ravissa yllättäen kääntyä oikealle. Mitään protestointia ei kuitenkaan tapahtunut ja tuntui siltä, että Futura oli hyvin hallinnassa tuon rinkulan avulla. 


Kuulemma tämän renkaan toimituksessa oli kestänyt kaksi vuotta, joten en edes viitsi alkaa linkittelemään sivuja, joilta se on tilattu. Näitä ei Suomesta oikein taida saada, joten nyt minulla alkoikin sitten oman neckringin metsästys. Tuli nimittäin todettua, että jopa kaulanarulla ratsastaessa sillä narun laadulla, koolla ja jämäkkyydellä on yllättävän suurta merkitystä. Jalustinhihnalla tai muilla virityksillä ratsastaessa painetta ei saa poistettua tai kohdistettua yhtä selkeästi kuin tällä jämäkällä renkaalla. Paineen poistaminen oikealla hetkellä on tietysti hevoselle paras ja selkein palkinto oikein tehdystä työstä, joten neckring on varmasti myös hevoselle reilumpi vaihtoehto. Enpä tiedä, viitsiikö jalustinhihnalla enää edes kokeilla ratsastaa tämän kokemuksen jälkeen.

Koska Suomessa näiden kuolaimettomien "erikoisvarusteiden" saatavuus on aivan surkea (mikä on todella ihmeellistä, sillä onhan kyseessä vain pätkä ympyräksi solmittua, jämäkkää köyttä luultavasti jollain metallivahvikkeella) ajattelin askarrella itse tuollaisen renkaan. Materiaalien hankinta on vielä kesken, mutta vakaasti olen päättänyt, että tuollaisen haluan ja teen sen vaikka itse. Uskon, että oikeanlaisella kaulanarulla pystymme pienellä harjoittelulla kehittymään tuossa kaulanaruilussakin enemmän, kun ohjaaminen helpottuu. Kuvia kaulanarulla laukkailusta ei nyt näköjään tullut yhtäkään, mutta videoita löytyy ja niitä julkaisen jossain vaiheessa kunhan saan enemmän videomateriaalia kasaan muutenkin. Olisi kauhea into tehdä sellainen elokuvamainen video, mutta videokuvaustaitoiset luottokuvaajani ovat olleet viime aikoina jossain teillä tietämättömillä. Kovasti on nyt tullut videotoivomuksia ja lupaan, että täytän toiveenne heti kun saan enemmän sellaista videomateriaalia, joka läpäisee tarkan seulani! :D


Ennen neckringin kokeilua ratsastin Futuran läpi myös suitset päässä ja herra toimi oikein kivasti, vaikka tuntuikin laukassa jotenkin normaalia jäykemmältä oikeaan kierrokseen. Epäpuhdas se ei ollut, mutta laukkasi oikealle nelitahtisemmin ja suoremmilla takajaloilla kuin normaalisti. Muuten Futura tuntui kyllä miellyttävältä ratsastaa, taipui hyvin kumpaankin suuntaan ja vasen laukka tuntui ihan normaalilta. Myös oikea laukka parani hieman enemmän ratsastettuani, joten luultavasti jokin lihas on vain hieman jumissa.


Futura reagoi hieman turhan hitaasti pohkeelle, joten piti ottaa hetkeksi puskasta tikku avuksi! :D




Nyt odotan kauhulla, onko Futura entistä enemmän jumissa huomenna, sillä eilen se höppänä ei laitumelta taluttaessa tajunnut ottaa tutun ojan kohdalla tarpeeksi pitkää askelta, astui toisella etujalallaan suoraan ojaan ja lensi mukkelis makkelis ojan yli. Ressukka oli ihan onnettoman näköinen ja työnsi turpansa selkääni kiinni tuon pienen tapaturman jälkeen. Onneksi se kuitenkin liikkui ihan normaalisti, joten toivottavasti selvisimme säikähdyksellä. Futura pääsi eilen kengittäjän käsittelyyn. Päädyimme nyt kengittäjän kanssa siihen, että kaikki kengät otettiin pois ja vuoltiin ihan vähän, jotta kavioita saatiin suoristettua. Toinen etukavio oli kuulemma pysynyt hyvin suorana, toista piti hieman viilailla.

Futura pudotti molemmat etukenkänsä heti laitumelle pääsyn jälkeen ja päätin, että jos kaviot vain kestävät, antaa olla sitten kokonaan ilman. Odotan mielenkiinnolla, mitä kengätön kokeilu tuo tullessaan, nimittäin Futuralla on aina ollut reilusti nesteitä takajaloissa ja olen kuullut, että useilla hevosilla kengättömyys on auttanut tällaisiin vaivoihin. Nuo Futuran nestekertymät ovat eläinlääkärin sanoin vain kosmeettinen haitta ja luultavasti jäänteitä jostain vanhasta jännetupentulehduksesta, joten ei niistä sinänsä haittaakaan ole ollut. Olisihan se kuitenkin hyvä, jos jalat saataisiin kuivemmiksi tällä keinolla. 

Kaviot ovat kestäneet hyvin normaalia käyttöä kentällä sekä matkat laitumelta tallille ja takaisin, vaikka vajaa kilometri matkasta on asfalttitietä. Kovilla alustoilla ratsastusta olen pyrkinyt välttämään, jotta kaviot eivät kuluisi liikaa. Isommat kivet eivät ole tuntuneet Futuraa haittavan ainakaan maastossa. Kentällämme on nyt jostain syystä toisella puolella enemmän isompia kiviä ja ne joskus vähän ärsyttävät Futuraa ratsastuksen alussa, mutta muuten elämä ilman etukenkiä on sujunut hienosti. Kerron myöhemmin, miten elämä kokonaan ilman kenkiä lähtee rullaamaan. Uskon, että Futura tulee pärjäämään hyvin, sillä sen kaviot ovat hyvässä kunnossa, eikä se ole kertaakaan minulla ollessaan ontunut esimerkiksi irtokengän takia. Lisäksi kengittäjämme on ihan mahtava ja on aina suostunut neuvomaan minuakin tarvittaessa, joten Futura on sen suhteen oikein hyvissä käsissä.





Huvittaa, kun meiltä jää koko ajan enemmän rautaa ja muita apuvälineitä pois - ensin kuolaimet kaksi vuotta sitten ja nyt sitten kengätkin. Siinä välissä kannukseni hävisivät jonnekin ja apuohjat tuli annettua ilmaiseksi pois. Kaikki kuolaimet myin heti kun löysin meille sopivamman vaihtoehdon, vaikka alun perin kokeilin kuolaimettomia sillä ajatuksella, että ne tulisivat vain osaksi varustekokoelmaani ja satunnaiseen käyttöön. Ikinä en ole ollut ajatusmaailmaltani mitenkään radikaali näiden asioiden suhteen, mutta voisi sanoa, että ajattelutapani on avartunut. Olen huomannut, että hevosten kanssa vähemmän on joskus enemmän. Jos kerran pärjäämme ilman kuolaimia ja kenkiä, en näe syytä niitä käyttää. Sen saa selville vain kokeilemalla, joten nyt alkaa kengätön kokeilu, jonka edistymistä itse odotan suurella  mielenkiinnolla.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kauhean pitkästi höpötystä

Taas on sellainen tilanne, etten tiedä miten aloittaisin kirjoittamaan tätä postausta! Pari viime päivää on ollut aikamoista myllerrystä omassa päässäni ja mielialat on vaihdelleet itkusta nauruun. Hankalinta on rajan vetäminen siihen, mitä voin tänne blogiin kirjoittaa. Niinpä nyt kirjoitan ihan ympäripyöreästi, että toissapäivänä yhdestä kömmähdyksestäni kasvoi älyttömiin mittasuhteisiin kohonnut myrsky ja vaikka pyytelin anteeksi ja pahoittelin asiaa moneen kertaan, sain osakseni vain lisää kiukkua, enkä kokenut anteeksipyyntöni tulleen hyväksytyksi. 

Itselläni on tapana hoitaa ikävänkin palautteen antaminen rauhallisesti ja positiivisessa hengessä, joten jos joku haukkuu minua tai ystävääni kirosanoilla säestettynä, en epäröi muistuttaa asiallisemmasta lähestymistavasta, vaikka muuten nöyrtyisinkin omalta osaltani pahoittelemaan tapahtunutta tai omaa mokaani. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee sen verran kunnioitusta, vaikka olisikin tehnyt virheen. Tämä ei ehkä päde kaikkiin virhearviointeihin (ja tällä tarkoitan esimerkiksi rikoksia) mutta tällä kertaa kyse oli vain pienestä huolimattomuudesta. Jokainen meistä on kuitenkin vain ihminen ja ihmiset saattavat aina joskus erehtyä. 


Olen itse suorapuheinen tyyppi, mutta minulla on taito keskustella hankalistakin asioista diplomaattisesti ja ymmärtää monia erilaisia näkökantoja. Läheisimpien ihmisten kanssa olen herkempi hermostumaan, sillä silloin on tunteita enemmän pelissä. Mielestäni suorapuheisuudella perustellaan liian usein huonoa käytöstä ja ilkeyttä. Moni itseään suorasanaiseksi tituleeraava henkilö antaa liian helposti itselleen luvan puhua epäkunnioittavasti muista ihmisistä, vaikka oikeasti asiat voi sanoa suoraan myös asiallisesti ja ystävällisesti. 

Tämän asian oppimisesta olen erittäin kiitollinen äidilleni, jonka en ole kuullut puhuvan rumasti yhdestäkään toisesta ihmisestä. Hän on opettanut minut kunnioittamaan muita ihmisiä. Kaikista ei tarvitse pitää ja toisten tekemät typerät virheet voivat joskus ajaa hulluuden partaalle, mutta mielestäni jokaisen pitäisi ihmissuhteissa ja muutenkin elämässä muistaa se, että kolikolla on aina kääntöpuoli. Toisen ihmisen tunne on aina totta hänelle itselleen ja sitä pitää vain yrittää ymmärtää, vaikka joskus ymmärtäminen onkin vaikeaa. 

Ihmiset saattavat loukkaantua, suuttua tai hermostua erilaisista asioista ja se, mistä toinen loukkaantuu tai hermostuu, riippuu täysin siitä, millainen päivä hänellä on sattunut olemaan tai millaisia elämänkokemuksia hänellä on aikaisemmin ollut. Huonona päivänä joku saattaa hermostua mitättömästäkin asiasta ja purkaa vihansa kenen tahansa otollisen kohteen niskaan. Itse saatan purkaa joskus stressaantuneena kiukkuani perheenjäseniin, mutta ystävät, työkaverit ja muut tuttavat osaan jättää asian ulkopuolelle. Osaan helpottaa oloani puhumalla kaikista asioista suoraan ja kun toissapäivänä illalla ja eilen osan päivästä olin vaipuneena synkkyyteen, otin heti yhteyttä muutamaan hyvään ystävääni. En olisi edes koskaan uskonut, kuinka paljon heidän tukensa voisi minua piristää. Kiitos siis kaikille teille, tiedätte kyllä! ♥


Minulle on tosi tärkeää, että muut ihmiset viihtyvät kanssani. En halua koskaan aiheuttaa kellekään mitään harmia tai olla ilkeä. Tykkään ihmisten viihdyttämisestä ja haluaisin, että kaikilla olisi kivaa. Se ei tietenkään ole aina mahdollista ja tottakai ymmärrän, että kaikki eivät voi mitenkään pitää minua hyvänä tyyppinä. Jos yksi ihminen sanoo minulle pahasti ja antaa ymmärtää, että joku muukin on hänen kanssaan samaa mieltä, alan helposti kuvitella, että "Voi ei, nyt ne kaikki vihaavat minua." Onneksi elämässäni on kuitenkin näitä mahtavia ystäviä - useampikin! Viime aikoina on tuntunut, ettei kavereita ole montaa, koska aikatauluongelmien takia heitä ei kovin usein pääse näkemään. Nyt huomasin, että kyllähän noita ystäviä sittenkin löytyy, sillä nämä minua piristäneet henkilöt olivat vain murto-osa niistä ihmisistä, joille olisin huolistani voinut kertoa. 


Kaiken tämän lisäksi on tietysti vielä poikaystäväni, jolle voin aina puhua kaikesta. Olen siis hyvin onnekas ja kiitollinen siitä, että elämästäni löytyy näitä ihania ihmisiä. Ja tietysti viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Futura, joka on kyllä maailman paras piristäjä! Tuntuu, että minun ja Futuran suhde on syventynyt vielä entisestään viime aikoina. Pitkät rapsuttelutuokiot ovat nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tuli eilen ihan tippa silmään, kun kävelin laitumelle hakemaan Futuraa ja silloin olin vielä vähän pahoilla mielin. Futura hörisi minulle jo kaukaa ja yhteensä se hörisi kolme kertaa. Ensin heti nähdessään minut ja toiset kaksi kertaa kävellessäni lähemmäs. Seisoi takapuoli minua kohti, pysyen paikallaan, mutta käänsi päätään nähdäkseen minut ja hörisi! Viimeinen hörinä tuli siinä kohtaa, kun olin jo melkein kosketusetäisyydellä. 

Onhan se ennenkin hörissyt, mutta tänä vuonna erityisen säännöllisesti, lähes joka kerta kun tulen tallille. Laitumella ollessaan Futura ei ole muutenkaan yleensä ollut yhtä hellyydenkipeä kuin muulloin, koska onhan sillä omat hevoskaverinsa koko ajan saatavilla rapsuttelukavereiksi. Ja toisen hevosen seuraa ihminen ei tietenkään korvaa, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että Futura ihan oikeasti nauttii seurastani ja ilahtuu ihan täysillä nähdessään minut. Eilenkin takaisin laitumelle viedessä se valitsi itse, että jää seisomaan portille rapsuteltavaksi ja oli siinä pitkään, kun halailin ja rapsuttelin, vaikka muut hevoset olivat toisella puolella laidunta ja aikaisemmin kesällä oli niin kiire kavereiden luo. Vasta mentyäni itse ulos laitumelta, se kääntyi ja lähti rennosti kävelemään laumaa kohti. Tuollaisesta pienestä asiastakin tulee vaan niin iloiseksi! 


Hahah, tämä kuva näyttää jotenkin ihan siltä, kuin Futura pussaisi mua kädelle! :'D
Kylläpäs tähän nyt tuleekin paljon tekstiä, vaikka aloittaminen olikin ongelmallista. Nyt nämä postaukseni ovat olleet vähän henkilökohtaisempia kuin vähään aikaan ja toisaalta tällaisten kirjoittaminen on aika pelottavaa, mutta tällainen teksti tulee minulta enemmän luonnostaan kuin sellaiset asiatekstit.

Joskus aikaisemminkin olen maininnut, että minulla on Facebookissa selvästi joku mätä omena (tai mistä tietää, vaikka olisi useampikin) kaverilistalla. Siis joku sellainen tyyppi, joka kyttää päivityksiäni ja sopivan tilaisuuden tullen kommentoi jotain ilkeää niistä blogiini tai jakaa jotain tietoa hevostalli.nettiin. Viimeksi tämä ilmeni silloin kun olin viemässä Futuraa hevosmessuille ja sillä oli loimi hieman hiertänyt lapojen kohdalta. Mietin miten voisin peittää tuon kauneusvirheen ja julkaisin Facebookissa omalle kaverilistalleni näkyvän päivityksen kysyäkseni turvallisia vinkkejä hevosen karvan värjäykseen. Kohta ht.netissä jo komeilikin keskustelu, jossa päiviteltiin, että "Kaktu aikoo värjätä hevosensa!" :'D

Tämä on juuri sellainen ovela ja viekas "Hähhäähhää, aionkin VÄRJÄTÄ HEVOSENI"-ilme! :D
Nyt kun olen maininnut poikaystäväni olemassaolon ja erehtynyt vieläpä kertomaan, että meillä on kovin hauskaa yhdessä, joku oli kommentoinut minulle edelliseen postaukseen siten, että ilmeni hänen tietävän poikaystäväni etu- ja sukunimen (joita en ole koskaan blogissani maininnut) ja kuittaili minulle siihen tyyliin, että poikaystäväni on niin hyvännäköinen, että onpa kumma juttu miten hän on minunlaiseeni höynähtänyt. Julkisestihan minulla näkyy Facebookissa ainoastaan se, että olen varattu, mutta seurustelukumppanin nimi näkyy vain kavereille ja julkisia kuvia meillä ei toisistamme Facebookissa ole. 

Joku harmitteli edellisen postauksen kommenteissa sitä, etten blogissa julkaise kuvia poikaystävästäni ja tässä onkin taas aika hyvä perustelu sille, miksi parisuhde on ihan hyvä pitää blogista erillään. Kaverilistallani on Facebookissa nyt 665 kaveria ja osa on sellaisia, joita en kunnolla edes tunne, koska joskus olen ollut kavereiden hyväksymisessä aika lepsu ja toisaalta minustakin on joskus uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta kiva seurata joidenkin ihmisten elämää ja tutustua paremmin kiinnostaviin ihmisiin. Olen kuitenkin pitkään pitänyt tiukempaa linjaa kavereiden suhteen ja kaveripyyntöjä onkin melkein 400 odottamassa hyväksyntäänsä - kaikki tuntemattomilta ihmisiltä. En ole jaksanut karsia kaverilistaakaan, koska minulla ei yksinkertaisesti ole mitään hajua siitä, kuka tämä ikävästi käyttäytyvä henkilö on. 


Apua, nyt tuli tekstiä! Toivottavasti edes joku jaksoi lukea! Tämän postauksen kuvituksena on toissapäivänä otettuja kuvia, joista kiitokset Lotalle. Futura on ollut nyt ihan superkiva ja kevyt ratsastaa. Ja jestas kun se on LIHONUT! :D En meinannut enää saada 110cm satulavyötä kiinni estesatulalla ratsastaessani. Kouluvyö kaiketi menee ihan hyvin vielä kiinni, mutta estepenkkiä varten taidan joutua hankkimaan 120cm vyön. Futura ei kuitenkaan minusta näytä nyt liian lihavalta, vaan juuri sopivan pyöreältä. Ja niiden laihtumisongelmien jälkeen olen enemmän kuin onnellinen, että rakkaani on vihdoinkin sopivassa lihassa. Nyt kyllä jännittää tämän postauksen julkaiseminen, kun on vähän henkilökohtaisempaa tekstiä, mutta ei voi mitään. Antaa mennä! :D