perjantai 22. elokuuta 2014

Tavoitteita ja tanssahtelua

Minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että joku kouluratsastaja käy öisin salaa kouluttamassa Futuraa. Se on viime aikoina liikkunut niin letkeästi, isosti ja suorastaan tanssahdellut menemään. Minulla ei aina meinaa oma kunto kestää Futuralla ratsastusta, koska sen liikkeet ovat vahvistuneet niin paljon. Varsinkin nyt kesällä kun olen ratsastanut melko rennosti, oma kunto on ehkä hieman rapistunut. Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta treenaamaan enemmän. Yritän myös jaksaa käydä edes pari kertaa viikossa juoksemassa ratsastuksen lisäksi. En halua olla esteenä enkä hidasteena sille, että Futura pystyisi liikkumaan laajemmin, vaan haluan nimenomaan kehittää sen liikkeitä ja pysyä itse mukana kehityksessä. Eilen huomasin, että meinaan oikeasti jo pudota kelkasta, joten täytyy aloittaa treenit! :D

Joskus on vain vaikea uskoa, että Futuran kehitys on oikeasti omaa aikaansaannostani. Että me ollaan Futuran kanssa joskus aloitettu nollasta. Kaahattu ilman kontrollia ja jarrut epäkunnossa pitkin lähiseudun teitä ja metsiä. Ikinä en olisi uskonut, että tähän asti päästäisiin ja siitä pitää olla ihan mielettömän kiitollinen. Vaikka kehitys jatkuu koko ajan, intoni kisaamiseen on täysin hiipunut. Olen alkanut ajatella, että Futura on jo 15-vuotias ja sillä on takana jo pitkä raviura, joten en halua enää vaatia siltä mitään suuria saavutuksia. Jos minulla olisi enemmän rahaa ja resursseja kuljettaa sitä ja valmentautua tavoitteellisemmin, ehkä kisaisimme nyt alueluokkia ja olisimme paljon taitavampia kuin nyt.





Pari vuotta sitten kävi kuitenkin niin, että ruokatorventukos ja sen jälkeinen pitkä kuntoutus avasivat silmäni. Tärkeämmäksi muodostui Futuran henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Huomasin kuinka helposti se stressaantuu. Futuran persoona muuttui yhden talven ajaksi ruokatorventukoksen jälkeen. Se ei ollut oma itsensä, kiukutteli ja oli hermostunut. En halunnut mitään muuta kuin saada Futuran taas voimaan hyvin. Minulta kyseltiin paljon aionko vielä kisata ja kysytään joskus edelleen, mutta ajatuksissani ei ole ollut enää pitkään aikaan sijaa kilpailuille. Futura on juossut raviaikoina 49 starttia ja meilläkin on takana noin 15 kilpailut, joista on tarttunut mukaan iso läjä ruusukkeita ja yksi kultamitali. Futura on antanut minulle kisoissa kaikkensa siitä huolimatta, että se on jännittänyt kisatilanteita paljon. Kisoista on paljon hyviä muistoja ja voittaminen ja sijoittuminen on tuonut oman ilonsa, mutta kaikki parhaat hetket Futuran kanssa olen kokenut kotitallilla rennon ja mukavan harrastamisen parissa ilman paineita ja jännitystä. 


Ne hetket, kun Futura tulee iloisena tarhassa tai laitumella höristen vastaan, tulee taluttaessa niskaan kiinni puhaltelemaan lämmintä ilmaa tai laskee päänsä syliini ja antaa halata ja silittää kunnolla. Ne hetket, kun ratsastus sujuu kuin tanssi, liikkeet tuntuvat joustavilta ja ilmavilta ja yhteistyö saumattomalta. Se riemu, joka meissä kummassakin nostaa päätään kun hyppäämme esteratoja ja se huumaava vauhti, kun laukkaamme maastossa pitkällä suoralla niin kovaa, että kyyneleet virtaavat silmistä, mutta tiedän silti, että Futura pysähtyy heti kun pyydän. En voisi toivoa parempaa, rehellisempää ja minulle sopivampaa hevosta.

Olen mielettömän iloinen siitä, että kehitymme ja haluan kehittyä jatkossakin, mutta uskon ettei kisaaminen tule enää koskaan näyttelemään suurta sijaa elämässämme. En sano, etteikö koskaan voisi käydä jossain pikkukisoissa, mutta tällä hetkellä kisaaminen ei kiinnosta minua ollenkaan. Haluan kuitenkin ottaa kaiken irti kotioloissa treenaamisesta. Meillä on nyt mahtava tallipaikka, laadukas estekalusto ja kenttääkin laajennettiin yllätyksekseni niin paljon, että se on nyt melkein puolet suurempi kuin ennen. Nyt syksyn tullen aion panostaa taas treenaamiseen vähän enemmän unohtamatta kuitenkaan rentoa ja hyvää ratsastusfiilistä ja leppoisaa yhdessäoloa Futuran kanssa. Mielestäni Futura on todellakin ansainnut sen, ettei siltä enää vaadita jatkuvaa suorittamista. Haluan pitää harrastamisen meille kummallekin miellyttävänä ja muistaa joka kerta ratsastaessani, kuinka onnellinen olen, kun saan omistaa juuri tuollaisen hevosen.

Kiitos kuvista Millalle!
Tämän postauksen kuvat ja videot on otettu eilen kun testasimme toista kertaa laajennettua kenttää. Futura liikkui tosi kivasti, mutta pelkäsi kentällä samaan aikaan olevia issikoita (!!!! :D) ja jouduin tekemään paljon töitä, jotta sain sen oikeasti kuuntelemaan apujani ja liikkumaan kyttäilemättä eteenpäin. Varsinkin laukassa kuntoni joutui koetukselle ja siksi laukkasinkin pääosin kevyessä istunnassa, mikä ei tosin videolta näy. Siten saan Futuran aina toimimaan paremmin, enkä häiritse sen laukkaamista omalla toheloinnillani. Syksyn tavoitteena minulla on oppia istumaan laukassa kuin tatti.