tiistai 30. syyskuuta 2014

Hetken hyvästit

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää teitä kaikkia aktiivisuudesta edellisen postauksen kommentoinnissa. Sain paljon kivoja kommentteja ja hyviä postausideoita. Minulla oli jonkin aikaa ollut sellainen tunne, ettei blogini ole enää lukijoiden mielestä yhtä kiinnostava kuin ennen, mutta kommenttienne ansiosta huomasin, että innokkaita lukijoita löytyy edelleen ja se toi minulle heti lisää motivaatiota kirjoittamiseen. Ikävä kyllä hyvä motivaatiokaan ei aina riitä pitämään blogia pystyssä.


Mulla on nyt sellainen tilanne, että teen öisin yötöitä, päivisin käännöstöitä ja koulutehtäviä, pyrin käymään tallilla 4-5 kertaa viikossa ja yritän hoitaa myös ihmissuhteita siinä sivussa.  Tunnit vuorokaudessa eivät enää meinaa riittää. Olen tosi väsynyt tähän työmäärään, enkä edes jaksa avata tietokonetta sellaisina päivinä kun käännöstöitä ei ole pakko tehdä. Tätä tilannetta ei kestä enää kovin kauaa, sillä koulutehtävien deadline on 20.10 ja sen jälkeen kiireen pitäisi helpottaa edes vähän. Voi kuitenkin olla, että ennen joulua käännöstöitä tulee taas tuplaten. Innostusta blogin kirjoittamiseen olisi edelleen ja minusta on tosi surullista nyt ilmoittaa, että jätän blogin määrittelemättömän pituiselle tauolle. Jostain on vain yksinkertaisesti nyt pakko saada karsittua ja varmasti kaikki ymmärtävät, että työt, Futura ja ihmissuhteet menevät tottakai blogin edelle.


Elämäni on ollut tosi hektistä jo monta vuotta, enkä oikeasti ymmärrä miten olen jaksanut paahtaa vuosikaudet ihan hullun lailla hommia tehden. Nyt tuntuu, että jotain on oikeasti pakko karsia, ettei pala loppuun. Tallille lähtökin on monena päivänä tuntunut tosi raskaalta, koska olen niin väsynyt pitkistä työputkista ja deadlinet painavat päälle. Tallilla käyminen kuitenkin piristää joka kerta ja ratsastukseenkin olisi nyt hirveästi motivaatiota ja innostusta, mutta stressi ja väsymys hieman hankaloittavat asiaa. 

Saan ihan järkyttäviä omantunnontuskia, jos jätän yhtenäkin päivänä menemättä tallille esimerkiksi väsymyksen takia, tai siksi etten kertakaikkiaan muiden hommien takia ehdi. Vuokraajat helpottavat jonkin verran asioita, mutta viime viikolla toinen vuokraaja oli kipeänä ja Futuralle tuli kaksi vapaapäivää. Yritin parhaani mukaan ajatella, ettei se siihen kuole ja joskus nyt vaan ei ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi, mutta tunsin itseni joka tapauksessa erittäin epäonnistuneeksi, kun en ehtinyt liikuttaa Futuraa niin usein kuin olisi pitänyt. 

Tiedän, että moni hevosenomistaja ei ole näin tarkka siitä miten usein hevonen liikkuu, mutta minulle on aina ollut tärkeää se, että Futura sa säännöllistä ja monipuolista liikuntaa, eikä joudu seisoskelemaan tyhjänpanttina tarhassa. Futura kyllä huomaa, jos en käy tallilla. Jos olen parikin päivää putkeen poissa, sen ilme on epäuskoisen yllättynyt, kun tulen tallille.





Olen nähnyt todella vähän kavereitakin viime aikoina. Tuntuu, että lupailen aina kaikille, että tulen käymään tai että nähdään, mutta kuitenkin se aina vain jää. En lainkaan ihmettelisi, vaikka olisin jo menettänytkin joitain kavereita tämän takia. Onneksi lähimmät ystävät kuitenkin tuntuvat hyvin ymmärtämään kiireeni ja onhan sitä kiirettä muillakin. Kai se vain menee niin, että aikuisena päivät alkavat kiitää ohitse ihan päätähuimaavaa vauhtia, eikä enää edes ehdi odottaa mitään, kun asiat vain tapahtuvat niin järjetöntä vauhtia.


Kiireisestä elämäntilanteestani huolimatta olen tosi onnellinen siitä, miten asiani tällä hetkellä ovat. Tärkeimmät asiat ovat kaikki ihan mielettömän hyvällä mallilla ja olen erittäin onnellinen. Kun vain saisin kouluhommat pois alta, voisin hieman rauhoittua ja nauttia tästä kaikesta. Futura on liikkunut viime aikoina aivan älyttömän hyvin ja sillä on suorastaan nautinto ratsastaa. Fluffysta on kyselty jonkin verran postauksia ja vielä kerran selvennän, että se asuu entisen poikaystäväni luona. Saisin kyllä käydä katsomassa sitä  koska tahansa, mutta en ole halunnut, koska minulle tulee sen näkemisestä niin paha mieli. Antaa ajan kulua ja katsotaan myöhemmin.

Tuo on ainoa asia, joka minua nyt harmittaa, mutta joskus on osattava luopua jostain asioista, että voi päästä elämässä eteenpäin ja saada jotain muuta hyvää tilalle. Fluffylla on hyvät oltavat ja vaikka ikävöin sitä, tiedän että se varmasti nauttii elämästään. Minulle Futura on aina ollut se ykkönen, eikä minulla tässä tilanteessa olisi mitenkään aikaa vielä koirallekin, joten oli ehdottomasti oikea päätös luopua Fluffysta.



Nyt minun on hyvästeltävä teidät hetkeksi. Toivon, että voin palata mahdollisimman pian takaisin blogin pariin. Jätän postausideanne muhimaan päähän ja yritän saada kiireen selätettyä, jotta voin palata taas rennommalla otteella ja ajan kanssa kirjoittamaan tätä blogia. Kiitos kaikille kuluneista vuosista ja toivon, että niitä saadaan vielä monta lisää sitten kun minulla on taas aikaa kirjoittaa. Moikataan kun tavataan! ♥







lauantai 20. syyskuuta 2014

Sänkkärihirmut vauhdissa jälleen

Näköjään olen nyt aika tiukasti jumiutunut tällaiseen tahtiin, että postaan blogiin kerran viikossa. Melko iso muutos, kun miettii että kirjoitin ennen oikeasti lähes joka päivä. Ehkä täytyy paljastaa, että syy piilee uudessa parisuhteessani. Ennen minulla oli aikaa kirjoittaa blogia, koska kotona minulla ei ollut sellaista ihmistä, jota seurani olisi kiinnostanut. Olen nyt seurustellut muutaman kuukauden ja elämä on ihan erilaista kuin ennen. Tietysti myös koulujutut ja käännöstyöt vievät oman aikansa, mutta parisuhde on varmasti suurin syy siihen, että blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olisiko teillä lukijoilla jotain parannusehdotuksia? Millaiset postaukset teitä yleensäkään kiinnostavat? Monesti kun kirjoitan kuvien kera miten jokin ratsastuskerta on sujunut, kommentteja tulee mielestäni melko vähän. Mielipidepostauksiin niitä on tullut enemmän. On vaikea pitää blogi mielenkiintoisena vuodesta toiseen, kun tässä neljän vuoden blogiuran aikana on sen verran monenlaista postausta tullut jo tehtyä ja tuntuu, että hyvät ideat on jo tullut käytettyä. Lukijamäärä ei ole koskaan ollut minulle mikään bloggaamisen mittari, enkä kovin usein edes seuraa onko blogiini tullut lisää lukijoita tai onko niitä hävinnyt. Aktiivisuus sen sijaan merkkaa minulle enemmän ja olen aina pitänyt bloggaamisesta juuri siksi, että blogin kautta on mukava olla vuorovaikutuksessa teidän lukijoiden kanssa.


Nyt toivoisinkin tähän postaukseen teiltä hieman aktiivisuutta - risuja ja ruusuja, sekä kehitysehdotuksia. Entiseen postaustahtiin en enää usko voivani palata, mutta olisi mukava kirjoittaa laadukkaita postauksia lukijoita kiinnostavista aiheista, vaikka tahti olisikin vähän harvempi. Tietysti aiheiden täytyy olla myös minulle itselleni inspiroivia ja kiinnostavia toteuttaa, sillä jos bloggaaminen ei pysy miellyttävänä ja inspiroivana, sitä vain yksinkertaisesti lakkaa tekemästä.


Futuralla on käynyt nyt 1-3 kertaa viikossa vuokraaja. Oikeastaan vuokraajia on kaksi, joista toinen käy 1-2 kertaa viikossa ja toinen pari kertaa kuussa kerran viikossa. Molemmat tytöt ovat minulle entuudestaan edes jonkin verran tuttuja, joten Futura on ollut helppo luottaa heidän ratsastettavakseen. On ollut kiva huomata, miten paljon tytöt ovat tykänneet Futurasta ja oppineet ratsastamaan sitä. Kokeilukerratkin sujuivat jo hyvin, mutta lähes joka kerta vuokraajan käytyä olen saanut puhelimeeni iloisen viestin, kuinka kiva Futura on taas ollut ratsastaa. On hienoa huomata, että se toimii muidenkin alla niin mukavasti - onhan paras palaute itse koulutetusta hevosesta se, kun muut sanovat, että se kuuntelee hyvin apuja ja on miellyttävä ratsastaa. Olen todella iloinen, että olen onnistunut löytämään Futuralle noin sopivat vuokraajat. 


Olen sitä mieltä, että tämän suloisempaa otusta tuskin voi olla! ♥
Vaikka tiedän, että vuokraajat hoitavat Futuran päivinään varsin hyvin, poden huonoa omaatuntoa joka ikinen päivä, kun en mene tallille. Siitä huolimatta, että minulla on ihan älyttömästi kaikenlaista hommaa, jonka lisäksi 7 kertaa viikossa tallilla käyminen olisi ihan liikaa, en voi koskaan olla ajattelematta sitä, miten paljon enemmän haluaisin viettää Futuran kanssa aikaa. Nyt olen yrittänyt korvata menetetyt hetket käymällä tallilla ajan kanssa, harjailemalla ja rapsuttelemalla Futuraa tavallista pidempään ja tekemällä kaiken mahdollisimman huolellisesti ja nautiskellen. Olen huono tekemään asioita hitaasti ja selviydyn tallikäynneistä silti aika nopeasti, mutta tärkeintä on että jokaisesta kerrasta jää hyvä mieli. 


Tuntuu kurjalta antaa Futura edes pari kertaa viikossa jonkun toisen käyttöön, mutta näin vaan elämässä asiat muuttuvat. Kaikkea ei voi saada ja joskus täytyy osata luopua tärkeistäkin asioista, jotta voi saada tietyt asiat toimimaan. En voi jatkuvasti ajaa itseäni piippuun ja kun yötyön lisäksi päivisin on hoidettavina kouluhommia ja lisätöitä, tulee helposti tehtyä ihan liikaa kaikenlaista. Olen ymmärtänyt, että välillä täytyy viettää myös mukavia ja leppoisia päiviä läheisten ihmisten kanssa, eikä koko ajan ole tarvetta paahtaa tukka putkella paikasta toiseen.

Nyt minulla on meneillään kuuden yövuoron putki, jonka jälkeen saan nauttia kahdesta vapaapäivästä ja sitten alkaa taas toinen kuuden yön rupeama. Tänään kävimme poikaystäväni kanssa yhdessä tallilla ja hänkin pääsi ratsaille kävelemään alkukäynnit ja ottamaan pari ravipätkää suoriutuen oikein mallikkaasti, vaikka oli vasta toista kertaa selässä. Itse ratsastin vielä vähän reippaammin sänkkärillä sen jälkeen, kun alkuverryttelyt oli ensin hoidettu miesten kesken. Futura oli tosi innoissaan tänään ja muutama ilopukkikin lenteli ensimmäisissä laukannostoissa! Siitä onkin aikaa, kun Futura on viimeksi pukittanut. Nyt on tullut ratsastettua paljon sänkkärillä, koska se ei pölise ja siellä on hyvä harjoitella pitkien suorien linjojen ratsastusta. Laukka on parantunut tosi paljon sänkkärillä ratsastuksen myötä. Eilen Miina oli mukana tallilla vähän kuvaamassa ja tämän postauksen kuvat ovat hänen räpsimiään. Huomenna olisi tarkoitus hypätä ja eiköhän siitäkin ole tulossa ainakin videomateriaalia tänne blogiin, kunhan ehdin taas kirjoitella.