17 tammikuuta 2017

BLOGI ON MUUTTANUT!

Jatkan bloggaamista osoitteessa http://kaktujafutura.playsson.net/


Kuten blogin uudesta osoitteestakin voi päätellä, olen nyt pitkän harkinnan jälkeen päätynyt osaksi Playssonin tiimiä. Sinänsä mikään ei tule muuttumaan, koska olen tehnyt Playsson.netin kanssa yhteistyötä jo aikaisemminkin. Bloggerin ongelmien myötä Penina ehdotti minulle kuitenkin sellaista ratkaisua, että siirtyisin bloggaamaan Playsson.netin katon alle. Taidan olla nyt ensimmäinen koekaniini tässä hommassa hevosblogiportaalien puolella. Muoti- ja lifestyleblogeissahan on yleistä, että portaaleihin kuuluvat blogit siirtyvät bloggaamaan kyseisen portaalin alustalle, mutta hevosblogiportaalit ovat toimineet hieman eri tavalla.  Jatkan siis blogimuutosta huolimatta bloggaamista entiseen malliin ja varmasti olen jonkin verran mukana myös Playssonin tapahtumissa, kuten tähänkin saakka.

Nyt kun blogini on muuttanut, kaikki palaute on aivan erityisen tärkeää, joten laitattehan kommenttia (mieluusti uuden blogin puolelle), miltä uusi blogi nyt vaikuttaa, toimiiko ulkoasu tai mitä tahansa muuta aiheeseen liittyvää. Vähitellen päivitän uuden osoitteen myös mm. Blogloviniin ja muihin blogilistauksiin, sekä omille somekanavilleni, jotta uusi blogini olisi helposti löydettävissä. Laitan teille vielä tähän ohjeet, kuinka voitte lisätä blogini lukulistalle Bloggerissa, sillä moni varmasti seuraa yhä blogeja Bloggerin kautta.



  1. Mene Bloggerin etusivulle ja valitse kohta "Lukemisto".
  2. Mene kohtaan "Seuraamani blogit" ja paina muokkauskuvaketta (kynän kuva).
  3. Pääset sivulle "Hallinnoi blogeja, joita seuraan" ja paina lisää.
  4. Sivulle aukeaa uusi ikkuna, jonka URL-osoitekenttään syötät blogini osoitteen, eli http://kaktujafutura.playsson.net.
  5. Sen jälkeen vain painat nappia "Seur."
  6. Blogger kysyy vielä, haluatko lukea blogia yksityisesti vai julkisesti ja kun olet valinnut haluamasi vaihtoehdon, blogi lisätään lukemistoosi. Näin voit siis toimia minkä tahansa blogin kohdalla.

Kiitos kaikille postaustoiveista, joita olitte laittaneet edelliseen postaukseen. Nyt toteutin uuden blogin ensimmäisessä postauksessa jo toivotuimman, eli videopostauksen tallirutiineista. Nyt vuosi 2017 alkaa blogini osalta puhtaalta pöydältä ja toivon, että mahdollisimman moni lukija pysyy mukana, vaikka täytyy myöntää, että jännittää tehdä tällaisia muutoksia. Kiitos kaikille kärsivällisyydestänne tähän saakka ja tervetuloa mukaan uuteen osoitteeseen! <3

Lue koko postaus »

11 tammikuuta 2017

Muutoksia luvassa

Kuten jo edellisessäkin postauksessa mainitsin, blogini on temppuillut viime aikoina. Olen nyt pienen harkinnan myötä tullut siihen tulokseen, että siirrän blogini Wordpressin alustalle tavalla tai toisella. Laitoin jo Bloggerille palautetta, mutta mitään selitystä katoileville kommenteille ja koodien toimimattomuudelle ei ole löytynyt. Edellisessä postauksessa kommentit ovat onneksi vielä säilyneet, mutta en halua tulevaisuudessa ottaa sitä riskiä, että kommentit pääsisivät yllättäen katoilemaan. Se on ikävää sekä minulle, että lukijoille. Itse olen kyllä päässyt lukemaan jokaisen kommentin ja myös vastaamaan niihin, sillä kommentit ovat kadonneet vasta julkaisun jälkeen. On kuitenkin lukijoiden kannalta ikävää, ettei heillä ole välttämättä ollut mahdollisuutta lukea vastauksiani. Itse pidän tärkeänä sitä, että pystyn vastaamaan kommentteihin ja mielestäni on lukijoita kohtaan epäreilua, jos heidän kommenttinsa vain katoavat, eivätkä he pääse lukemaan vastauksiani.

Kun ongelmaan ei kerran tunnu löytyvän ratkaisua, teen sitten ratkaisun itse. Lopullisesta toteutuksesta ei vielä ole varmuutta. Jos hyvin käy, saan yhteistyökumppaniltani tukea blogimuuttoon. Jos niin hyvin ei käy, otan riskin ja vaihdan alustaa joka tapauksessa itsenäisesti. Luonnollisestikin tämä aiheuttaa nyt hieman päänvaivaa ja vaatii suunnittelua ja testailua Wordpressin puolella ennen lopullista muutosta, joten postauksia en ole vähään aikaan ehtinyt kirjoittelemaan. Tauko varmaan jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta halusin kuitenkin ilmoitella pieniä väliaikatietoja, jotta tiedätte missä mennään.

Tulen kyllä sitten aikanaan tiedottamaan blogimuutosta selkeästi, jotta te lukijat pysyisitte mahdollisimman hyvin mukana kelkassa. Se tietysti jännittääkin eniten, miten lukijakunta suhtautuu muutoksiin. Tässä muutoksia suunnitellessa olisi kiva kuulla ehdotuksianne ja toiveitanne. Mitä haluaisitte lukea blogistani tänä vuonna? Vuosi 2017 tulee olemaan minun ja Futuran yhdeksäs yhteinen vuosi. Maaliskuun lopussa on meidän 9-vuotispäivämme! Tajuttoman pitkä aika yhdessä, täysi kymppi lähestyy kovaa vauhtia. Futura tulee myös miehen ikään, eli täyttää toukokuussa 18 vuotta. Minä taas täytän loppusyksystä täydet 30 vuotta. Siihen nyt on vielä aikaa, mutta melko hurjalta tuntuu silti! Olemme kyllä Futuran kanssa kumpikin sellaisia ikinuoria hurjastelijoita, ettei ikä tunnu missään. 

Tuleeko teille mieleen jotain mielenkiintoisia postausaiheita tai muita asioita, joista haluaisitte kuulla tänä vuonna? Jaksaako kukaan enää katsoa videoita, vai vievätkö kuvat ja tekstit nykyään voiton? Onko jotain, mitä blogistani on puuttunut tähän saakka  - mitä olet jäänyt vielä kaipaamaan? Kertokaa rehellisesti toiveistanne! Muutokset ovat aina jännittäviä ja joskus vaikeitakin, mutta avaavat yleensä myös uusia ovia, joten kunhan vuosi 2017 saadaan blogin osalta kunnolla käyntiin, uskon että luvassa on paljon hienoja asioita! :)


Lue koko postaus »

06 tammikuuta 2017

Voihan katoilevat kommentit!

Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että blogistani ikävästi katoilee kommentteja itsestään. Sitä on tapahtunut jo jonkin aikaa. Aluksi jokin yksittäinen kommentti saattoi kadota jostain postauksesta ja tilalle tuli vain teksti "Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin." Kukaan blogia hallinnoiva henkilö ei sitä kuitenkaan ole tehnyt. En ole itse koskenutkaan näihin kommentteihin ja ihmettelen joka kerta, kun joku kommentti katoaa. Blogger sekoilee ilmeisesti muutenkin, sillä kun Veera yritti tehdä minulle uutta ulkoasua joulukuussa, hän ei saanut mitään koodeja toimimaan ja joutui jättämään ulkoasun keskeneräiseksi.

Tässä yritän ilmaista, kuinka valtavasti harmittaa kommenttien katoaminen. Naaman ilme on tosin väärä, mutta katsokaapas kuinka kädet ja jalat leviävät. NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN PALJON!

 Nyt kun kahdesta edellisestä postauksesta katosivat lähes kaikki kommentit, sekä niihin kirjoittamani vastaukset, aloin ärsyyntyä oikein toden teolla ja nyt mietinkin ihan vakavasti, pitäisikö minun siirtää blogi jollekin toiselle palvelimelle. Kun itse en ole mikään koodari ja haluan bloggaamisen olevan helppoa ja erityisesti kommentoinnin säilyvän mahdollisimman aktiivisena, jännittää kuitenkin tehdä isompia muutoksia. Tiedän, etten jaksaisi kirjoittaa blogia ilman vuorovaikutusta lukijoiden kanssa ja pelkään, että blogimuuton myötä osa lukijoista katoasi tai kommentit vähenisivät. Palaute, keskustelu ja jokainen kommentti ovat minulle aidosti tärkeitä ja usein luenkin vanhoja kommentteja uudelleen. Nyt harmittaakin erityisesti juuri kommenttien katoaminen. Tuli ihan sellainen olo, että miten tässä jaksaa enää edes blogia kirjoittaa, kun ei voi tietää miten Blogger sekoilee - poistuvatko kommentit jatkossakin ja alkaako blogistani mahdollisesti katoilla jotain muutakin tärkeää?

Onko jollain teistä kokemusta blogin vaihtamisesta toiselle alustalle tai jonkin toisen palvelimen kautta bloggaamisesta ylipäätään? Wordpress vaikuttaisi Bloggerin lisäksi ainoalta järkevältä alustalta, jonka olen löytänyt. Koska teen blogia ihan harrastuksena, en mielelläni haluaisi juurikaan maksaa käyttämästäni alustasta, mutten tiedä saako Wordpressin ilmaisversiosta irti oikein mitään. Hevosblogeissa näyttävät ja aika ajoin vaihtuvat ulkoasut tuntuvat olevan aina kova juttu, joten tuntuisi hassulta perustaa Wordpressiin blogi, jonka ulkoasua ei saisi juurikaan muokkailtua. Olen siis käsittänyt niin, että ilmaisversiossa voi vaihdella vain blogin teemoja ja jos haluaa päästä enemmän muokkaamaan ulkoasua, tarvitsee sitä varten maksullisen webhotellin. Itse kun en kuitenkaan osaa koodata, eikä minulla riitä nykyisessä elämäntilanteessa aikaa eikä kärsivällisyyttäkään sen opetteluun, eli itse tuskin pystyisin  mitään kovin kummoisia ulkoasuja edes tekemään. Toki jotain perusasioita opettelee varmaan nopeastikin, mutta asia arveluttaa silti. Eniten kuitenkin mietityttää se, seuraisivatko vanhat lukijat mukana ja säilyisikö vuorovaikutus minun ja lukijoiden välillä samanlaisena kuin tähänkin saakka.

Kertokaa ihmeessä kokemuksianne. Onko jollain muullakin Blogger kiukutellut ja jos on, niin miten olette ratkaisseet asian? Miten on toiminut bloggaaminen muilla alustoilla ja löytyykö Wordpressin lisäksi muita suosituksia? Miten suhtautuisitte vanhoina lukijoina, jos blogini muuttaisi toiselle alustalle? Viestiä saa toki laittaa myös Facebookin kautta tai sähköpostitse (kaktu@hotmail.com). Blogiin kommentointi sillä varauksella, että kommentti voi tosiaan kadota myöhemmin.

Lue koko postaus »

31 joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Vuoteen 2016 on mahtunut monenlaista. Välillä olen ollut onneni kukkuloilla ja kaikki on tuntunut sujuvan täydellisesti, mutta yhtä nopeasti on tullut välillä palattua alas pilvilinnoista oikein rytinällä. Futura on kuitenkin pysynyt oikein hyvässä kunnossa koko vuoden ja ratsastuksessa on tullut monella osa-alueella huomattavaa kehitystä. Nyt loppuvuodesta poskihampaassa todettu reikä säikäytti pahanpäiväisesti, mutta ainakin toistaiseksi siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Positiivista on tänä vuonna ollut erityisesti se, että Futuran selkä ja kinnerpatit eivät ole enää kiukutelleet. Säännöllisen liikunnan, tehokkaiden lisäravinteiden ja jumppailun ansiosta se on pysynyt oikein vetreässä kunnossa.





Itselleni tämä vuosi on kuitenkin ollut melkoista tahtojen taistoa erityisesti raha-asioiden osalta. Voisi siis sanoa, että tänä vuonna minulla ei todellakaan ole ollut paljon rahaa (ja tuskin tulee olemaan ensi vuonnakaan), mutta iloa ja rakkautta taas sitäkin enemmän, samoin ihania hetkiä Futuran kanssa. Viime talvena vanha autoni hajosi ja alkuvuodesta jouduin ostamaan uuden auton - tosin käytettynä, mutta siihen meni kuitenkin päälle tonni rahaa. Keväällä jouduin hölmöyttäni hammaslääkärin huijaamaksi ja "muutamien kymppien" suuruiseksi etukäteen arvioitu lasku olikin lähemmäs 600 euroa. Koko vuoden olen myös enemmän tai vähemmän taistellut verottajan kanssa. Osittaisena freelancerina tulojeni arviointi on ollut etukäteen täysin mahdotonta. Nyt joudun jälkikäteen maksamaan aikamoiset mätkyt ja vielä siihen päälle ennakkoverojakin, jotta tulevina vuosina ei kertyisi yhtä isoja mätkyjä. Yhteensä muutaman tonnin pommi siitä yhteensä tuli, joten olen joutunut tekemään paljon töitä. Nuoremmille lukijoille nämä verotusasiat eivä sano varmaan yhtikäs mitään ja muutenkaan raha-asiani eivät tänne blogiin kuulu, mutta kun ne nyt ikävä kyllä tulevat hallitsemaan elämääni vielä useamman kuukauden, en voi olla niistä mainitsemattakaan.

Kavereita en ole kovin paljon ehtinyt näkemään, koska olen keskittänyt kaikki voimani työhön ja Futuran hoitamiseen. Nykyään ehdin tavata lähinnä niitä ystäviä, jotka pääsevät tulemaan mukaani tallille. Kauempana asuvien ystävien tapaaminen on jäänyt aivan kokonaan, vaikka muutamaa loistotyyppiä olisin ehdottomasti halunnut nähdä. Tänä vuonna on harmittanut, kun ei ole ehtinyt ylläpitämään kaikkia ystävyyssuhteita täysillä. Töiden ja tallilla käymisen lisäksi vapaa-aikaa ei ole juurikaan jäänyt, sillä olen tehnyt pahimmillaan kolmea "työtä", eli päivätyöni lisäksi vielä tallivuoroja ja käännöstöitä, jotta saisin mätkyt maksettua. Nyt tallihommat ovat jääneet hetkeksi vähemmälle, koska olen väliaikaisesti joutunut nyt joulukuun loppupuolella käymään töissä toisessa kaupungissa ja työmatkan pituuden takia on ollut tiukkaa myös ajallisesti. Onneksi parin viikon kuluttua työmatka taas lyhenee.

Vaikka vuosi 2016 onkin ollut minulle rahallisesti ja ajankäytöllisesti hyvin stressaava, olen todella kiitollinen siitä, että Futura on pysynyt hyvässä kunnossa. Olemme päässeet tekemään yhdessä aivan mahtavia asioita, joita en olisi edes uskonut meidän koskaan tekevän - kuten ajamaan kärryillä ja hyppäämään esterataa hallitusti pelkällä kaulanarulla. Futura on ollut aivan mahtava kaikin puolin ja tuntuu, että olen melkein joka postauksessa tänä vuonna vain hehkuttanut sen hienoutta - ja aivan syystäkin! Tekisi välillä mieli vain rutistaa koko hevonen aivan ryttyyn, kun se on niin suloinen. <3




Töissä olen päässyt tekemään ihan mahtavia juttuja lähes koko vuoden ja nautin suunnattomasti siitä, että saan työkseni tuottaa hyvää mieltä ihmisille. Se, että olen saanut viihdyttää ihmisiä lelukaupassa, on jotenkin tuonut minut lähemmäksi itseäni ja sitä, mitä todella olen ja haluankin olla. Olen aivan äärettömän kiitollinen siitä, että saan olla töissä aidosti oma itseni ja tehdä sekopäisiä juttuja ihan luvan kanssa. Ei tarvitse esittää hillittyä ja hallittua aikuista, vaan saa todella laittaa kaiken lapsenmielisyytensä likoon - ja saan siitä vieläpä palkkaa!!! Moni ihminen on vuosien varrella ottanut asiakseen pilkata minua, koska ihmisten on joskus ilmeisesti vaikea ymmärtää, että osaan olla myös vastuuntuntoinen aikuinen ja keskustella syvällisesti eloisasta ja leikkisästä luonteestani huolimatta. Nyt olen vihdoin löytänyt paikan, jossa minua arvostetaan juuri tällaisena äänekkäänä hortoilijana.


Olen myös tosi iloinen siitä, että pääsin syksyllä pitkästä aikaa viikon lomalle etelään. Se oli ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka poikaystäväni kanssa ja meillä oli aivan älyttömän kivaa. Toisaalta asia hieman kaduttaakin, nimittäin nuo verotusasiat iskivät kunnolla vasten kasvoja vasta pari viikkoa lomamatkan maksamisen jälkeen.  Jos loma olisi jäänyt väliin, olisi tämänhetkinen rahatilanteeni varmasti edes hiukan selkeämpi. Jokainen tarvitsee kuitenkin joskus lomaakin ja itse olen päässyt matkustelemaan sen verran vähän, että kunnon loma tuli todellakin tarpeeseen. Loppupeleissä olen sitä mieltä, että jos rahat käyttää matkusteluun, ne ovat hyvin sijoitettua rahaa! :)



Tuon matkan jälkeen iholleni muuten tapahtui kummia. Mullahan on ollut pitkään aika ongelmallinen kasvojen iho ja olen joutunut syömään välillä aknelääkkeitäkin. Lomalla suolavesi ja aurinko (en keksi mikä muukaan) taisi parantaa ihoni. Mitään pahempia finnejä ei ole kyseisen loman jälkeen enää tullut kasvoihin. Lomakuvissakin iho näyttää ihan hyvältä, vaikka meikkiä ei ole naamassa. Aluksi kotiin palattuani kävi niin, että leukaperien alle, kaulaan ja hartioihin alkoi ilmestyä finnejä ja kasvoista ne hävisivät. Nyt kaikki ovat hävinneet myös muualta kuin kasvoista! Reissun jälkeen mulla on ollut ehkä pari pientä hassua näppyä naamassa. Eli jos tämäkin otetaan vielä huomioon, matkarahat olivat oikein erityisen hyvin sijoitettuja, nimittäin on mulla vuosien varrella sen verran paljon mennyt rahaa ihonhoitoon! ;)


Loppusyksyn Blogiexpossa saatu "Hyvän mielen blogi"-palkinto oli myös iloinen yllätys. Viime aikoina olen saanut melko vähän ikäviä kommentteja - tai kommentteja ihan ylipäätään. Blogit tuntuvat kaikki enemmän tai vähemmän hiljentyneen kommentoinnin suhteen. Sain niin mukavat palautteet Blogiexpon tuomariraadilta, että niitä on ollut hyvä vilkaista aina kun olen kaivannut voimaa ja motivaatiota jatkaa kirjoittamista. Lisäksi lukijoilta saadut kommentit piristävät aina mieltä ja inspiroivat jatkamaan tätä hommaa vuodesta toiseen. Kun Blogiexpo-postauksen yhteydessä ei tullut näitä raadin kommentteja julkaistua, laitan ne vielä tähänkin, kun niitä ei ole kokonaisuudessa missään luettavissa.

”Lukijalle läheinen ja helposti lähestyttävä. Käsittelee arkoja ja ikäviäkin asioita positiivisesti ja rohkeasti. Aina kannustava ja tsemppaava sävy. Uskaltaa nauraa myös itselleen.” A. Nummisto 

”Uskaltaa laittaa itsensä likoon. Mahtavia kuvia. Kaunis ja huoliteltu ulkoasu. Kirjoittaa hauskalla tavalla ja tempaisee lukijan mukaansa ensi hetkestä lähtien. Voisi kuluttaa monta tuntia blogin parissa. Pidän myös todella hevoskeskeisestä ajattelutavasta ja kuvista näkee, että hevosella ja ihmisellä on upea suhde.” K. Herold

”Taitavasti kirjoitettu blogi jossa on hyvää keskustelua ja argumentointia tärkeistä asioista.” M. Tarkiainen

Mulle tulee noista raadin kommenteista juuri sellainen olo, että kun kerran olen osannut ja uskaltanut laittaa itseni likoon tähän saakka ja tehdä tätä hommaa omalla tyylilläni, voin tehdä niin jatkossakin. Aion jatkaa samaan malliin blogin suhteen myös ensi vuonna ja toivon, että mahdollisimman moni saa hyvän mielen, iloa, naurua ja inspiraatiota blogistani.



En harrasta mitään virallisia uudenvuodenlupauksia, mutta ensi vuonna ajattelin ainakin yrittää olla laiminlyömättä omia tarpeitani, kuten nukkumista. Nyt on ollut taas viime aikoina päiviä, jolloin olen vetänyt tukka putkella kolmen tunnin yöunilla koko päivän. Vaikka pysyn ihmeen hyvin toimintakykyisenä väsyneenäkin, pitäisi kuitenkin yrittää nukkua vähän paremmin. Futuran kanssa on tavoitteena jatkaa samaan malliin, jotta se pysyisi hyvässä kunnossa edelleen. Nyt talvikaudella se on taas menettänyt jonkin verran lihasta, mikä todennäköisesti johtuu heinän hieman vajaasta valkuaispitoisuudesta. Meidän tallilla on saatavilla kahta eri heinää ja niistä oli teetetty alkusyksystä analyysit. Futura syö kumpaakin heinää, mutta viime aikoina sille on syötetty enimmäkseen odelmaheinää, jonka piti olla valkuaispitoisempaa ja muutenkin ravinteikkaampaa toiseen heinään verrattuna. Analyysit teetettiin nyt uudelleen ja kuulemma pitoisuudet menevätkin juuri toisin päin. Futura onkin siis saanut todennäköisesti enemmän juuri sitä heinää, jossa on vähemmän valkuaista.



Joku anonyymi tosi kohteliaasti tuossa jo kommentoikin, kuinka Futuran kaula on ruma ja lihakseton. Itsekin olen kyllä huomannut, että Futura kaipaisi erityisesti kaulaan lisää lihasta. Se ei ole liian hoikassa kunnossa, mutta lihaksia voisi olla enemmän. Sainkin juuri postissa viime viikolla tilaamani hampunsiemenet, joita ajattelin kokeilla Futuralle valkuaislisänä. Futura on kyllä syönyt jo Build Uppiakin  muutaman säkin, mutta siitä ei ole ollut mitenkään merkittävää apua. Koska tiedän jo useamman vuoden kokemuksella, että Futura menettää herkästi massaa talvisin, yritin ennakoida, mutta näköjään ennakointikaan ei aina auta. Kuitenkin tarkoitus olisi saada Futuralle lisää massaa oikeisiin paikkoihin ja pitää se muutenkin hyvässä kunnossa ja monipuolisella liikutuksella myös ensi vuonna.


Futuran hoitaja Mikaela otti meistä viime viikolla ihania kuvia. Futura oli juuri tuolloin niin söpö, että tuli sisäisesti pörröinen olo ja ihan sydän meinasi pakahtua! En kestä tuota eläintä, se on niin hassu!






Kuten kuvistakin ehkä huomaatte, sain Playsson.netin kautta logolla varustetun House of Horsesin satulahuovan. Se osoittautui yllättävän hyväksi tuon karvasatulan alle! Olen aivan innoissani, nimittäin sopivaa huopaa on ollut tosi hankala löytää karvasatulaan. Ihan karvasatulan pitkäikäisyyden takaamiseksi haluan käyttää senkin kanssa huopaa, vaikka ilmankin voisi mennä. Jos jollain on ongelmaa löytää sopivaa huopaa karvasatulaan, voin suositella House of Horsesin estehuopaa, joka näkyy kuvissa. Minua ei pyydetty kirjoittamaan tuosta satulahuovasta edes postausta, vaan tämä kehu tulee ihan omasta aloitteestani! Olen niin innoissani, nimittäin tuo huopa on oikeasti tosi hyvän mallinen Futuralle, säkätilaa on juuri sopivasti ja materiaalikin vaikuttaa käytännölliseltä ja laadukkaalta. Nyt oli kyllä melkoinen sekametelisoppapostaus, mutta tulipahan nyt kerrottua kunnolla kuulumisia, kun edellisestä kuulumispostauksesta olikin jo kulunut jonkin aikaa.

Oikein ihanaa uuttavuotta kaikille blogini lukijoille - toivottavasti pysytte mukana menossa myös vuonna 2017! 



Lue koko postaus »

25 joulukuuta 2016

Porsaita äidin oomme kaikki


Joulu melkein oli ja meni blogin ollessa talviunillaan venähtäneen ulkoasuremontin takia. Olisin julkaissut nämä viime viikolla otetut joulukuvat blogissa jo aikaisemmin, mutta uuden ulkoasun toteutuksessa ilmeni sen verran teknisiä ongelmia, että blogini oli vielä jouluaattonakin kiinni. Jätimme suosiolla minulle ulkoasuja toteuttavan Veeran kanssa asian hetkeksi jäihin - kukapa nyt haluaisi viettää joulunsa tappelemalla bloggerin koodien kanssa. Katsotaan sitten ensi vuoden puolella, jos Veera saisi koodit taas paremmin toimimaan. Toistaiseksi täällä on siis tämä yksinkertaistettu, väliaikainen ulkoasu, joka on kyllä omasta mielestäni oikein kiva. 


Talvesta ei ole täällä meillä päin enää tietoakaan - pakkasta ei ole ollut moneen päivään, kenttä on kokonaan sula ja pellot vihertävät. Aivan kuin kevät olisi tullut! Muutama tonttulakkikuva piti kuitenkin ottaa Futuran kanssa. Joulua olen viettänyt ihan normaalisti, eli en juuri mitenkään. Mulle joulu ei ole mikään erityisen suuri juhla. Saan tonttuilla töissä ihan tarpeeksi koko joulukuun ajan ja lelukaupassa jouluhypetys on sen verran rajua, etten jaksa kotona laittaa tikkua ristiin koko juhlan eteen. Meillä ei ollut joulukuusta ollenkaan - ei minun ja poikaystäväni kotona, eikä myöskään vanhempieni kotona, jossa vietimme joulun. Kinkkua syötiin, kotikaljaa juotiin ja sukulaisia halailtiin, mutta muuten joulu oli kuin mikä tahansa päivä. En ostanut joululahjojakaan (paitsi tallinpitäjälle annoin kortin ja suklaata). Äidille annoin puoliksi syödyn salmiakkikalenterin, koska vastoin kaikkia odotuksiani epäonnistuin joulukalenterin luukkujen availussa. Kahdeksan luukkua muistin avata ja siihen se sitten jäi. Äitini oli salmiakin suurena ystävänä oikein tyytyväinen saadessaan syödä kalenterini loppuun. :)






Futuran kanssa ollaan taas päästy ihan kunnolla treenaamaan, kun pohjat ovat sulaneet. Toki kenttä on vielä aika märkä, mutta kaikkia askellajeja on pystynyt ratsastamaan. Ollaan käyty myös pidemmillä maastolenkeillä päästelemässä virtoja. Energiaa Futuralla kyllä riittää koko ajan, tosin kyllä reipas ratsastelu on selvästi auttanut pahimpiin menohaluihin. Tallin jouluratsastuksellakin Futura malttoi mielensä ja oli jopa rauhallinen moniin muihin hevosiin verrattuna. Tuulinen ja sateinen sää sai pari rauhallisenakin tunnettua tallikaveria poikkoilemaan holtittomasti pitkin ojia.

Futurakin päätti kerran yllättää minut ylittämällä ojan ja poikkemalla pellolle, kun keskityin innokkaasti laulamaan "Porsaita äidin oomme kaikki". Tämä tallentui myös videolle, joka löytyy instagramista (ja upotettuna myös tästä postauksesta) Strategiamme oli laulamalla yrittää pysyä riemukkaina kovasta sateesta ja melkein myrskylukemiin yltävästä tuulesta huolimatta. Loppumatkasta laulu kyllä hyytyi vastatuulessa, mutta hevoset eivät! Jokainen mukanaolija pääsi kuitenkin hengissä perille asti. Hevoset saivat jouluomenansa ja heinäannoksensa ja ihmiset ottivat tallilla mukilliset lämmintä glögiä, jonka jälkeen kukin lähti omille tahoilleen joulunviettoon.


A video posted by Kaktu Kuparinen (@kaktuu) on


Tässä blogissa ei siis tänä(kään) vuonna nähdä joululahjaesittelyjä tai mitään tämän erikoisempaa joulupostausta. Siitä huolimatta, etten ole mikään perinteitä kunnioittava joulunhengetär, haluan kuitenkin toivottaa kaikille lukijoille vielä mukavaa joulun aikaa (tai sitä, mitä siitä nyt on vielä jäljellä) ja vielä ihanampaa alkavaa vuotta! <3
Lue koko postaus »

19 joulukuuta 2016

Lohikäärme on kesytetty


Nyt olen hurjan tyytyväinen, nimittäin olen saanut lohikäärmeeni kesytettyä ja se muistuttaa taas hevosta. Tarvittiin vain se yksi karjuntasessio pellolla (kts. edellinen postaus) ja siihen riehuminen jäi. Seuraavana päivänä Futura yritti kerran pukittaa pellolla, mutta napakka karjaisu ja pienelle voltille kääntäminen esti sen aikeet ja sen jälkeen Futura olikin jo oikein kilttiä poikaa. Laukkailtiin lopuksi löysin ohjin ja uskalsin jo vähän keventää istuntaakin, kun toissapäivänä piti koko ajan istua vähän liikkeen takana, jotta Futura ei intoutuisi kiskaisemaan päätään alas ja pukittamaan.

Joskus ihmetyttää, kuinka jotkut ihmiset neuvovat ratkomaan tällaisia ongelmia hevosen kanssa vain "lakaisemalla ongelman maton alle" ja hinkuttamalla ympyröitä kentällä. Varmasti perkeleen huutaminen hevoselle järkyttää herkimpiä katsojia, mutta meillä se on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi niissä tilanteissa, kun hevonen alkaa hankalaksi. Muutenkin ohjaan Futuraa todella paljon äänellä ja juttelen sille ratsastaessani lähes koko ajan. Kyllä hevonen huomaa äänensävystä ja desibelitasosta, onko kuski tyytyväinen vai ei. Normaalisti en tietenkään karju Futuralle, vaan juttelen sille ystävällisesti ja innostavasti, useimmiten kehuen. Mielestäni karjaisu on huomattavasti pienempi paha, kuin vaikkapa raipalla lyöminen, kannuksilla potkiminen tai suusta repiminen.

Kuinka sitten kannattaisi toimia Futuran kaltaisen hevosen kanssa, joka on pääosin kiltti ja miellyttämisenhaluinen, mutta jonka sisuksissa kuitenkin piilee valtava määrä dynamiittia, joka saattaa joskus melko pienestäkin ärsykkeestä räjähtää? En usko, että siihen on mitään ainoaa ja oikeaa taktiikkaa, mutta meillä on ainakin toiminut hyvin juuri se tyyli, jolla yleensäkin pyrin asiat hoitamaan - nimittäin ongelmien välitön kohtaaminen. Jos Futura pukittaa minut pellolla alas selästä, silloin tasan tarkkaan mennään takaisin sinne pellolle ja tehdään uudestaan juuri sitä harjoitusta, jota tehdessä ongelma viimeksi ilmeni. Saatan ottaa vähän enemmän varman päälle ja ratsastella ensin enimpiä virtoja pois aidatulla alueella, kuten toissapäivänä tein. Sen jälkeen otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin pellolle ottamaan niitä laukkavetoja ylämäkeen, koska vastaavassa tilanteessa sattuneiden pukkien takia olin viimeksi tippunut. Näin toimin aina tippumisten jälkeen, vaikka kuinka jännittäisi. Harvemmin jännittää, mutta nyt hieman arvelutti, kun olin vielä sen verran kipeänä edellisestäkin tippumisesta. Mielestäni ongelmien kohtaaminen on tärkeää sekä oman itseluottamuksen, että ratsukon yhteistyön ja luottamuksen säilymisen kannalta.


Joku kommentoi minulle, että miksen laukkaa ympyrällä ja että koko pukittelu oli ihan omaa syytäni, kun en ennakoinut ja kääntänyt hevosta ympyrälle. Ympyrälle kääntäminen on pukittelun estämiseen oikein pätevä ohje ja olen itsekin saanut monesti Futuran pukittelun juuri sillä tavoin estettyä. Haluan kuitenkin pystyä tekemään Futuran kanssa kaikkea ja siksi pyrin myös kohtaamaan ongelmat silmästä silmään. Vaikka tietäisin, etä Futura todennäköisesti pyrkii pukittamaan tai muuten riehaantuu jossain tilanteessa, en yritä vältellä joutumasta kyseiseen tilanteeseen. Kun olemme kuitenkin jo vuosikausia pystyneet laukkailemaan pelloilla ilman riekkumista, siihen on pystyttävä myös jatkossa. Jos Futura yhtenä päivänä riehuu, yritän olla menettämättä luottamustani sitä kohtaan. Yleensä hevosilla on jokin aivan järkevä syy riehumiseensa - kuten esimerkiksi Futuralla se, ettei se energisenä hevosena kestä kevyttä liikutusta tai vapaapäiviä kovin pitkään. Lähes aina Futura onkin riehumista seuraavana päivänä taas rauhallinen oma itsensä - paitsi silloin, jos on saanut minut heitettyä selästään pukittelemalla.

Eivät hevoset tee mitään ilkeyttään, mutta voivat oppia huonoille tavoille, jos sattuvat hoksaamaan jonkin hyvän keinon, jolla ratsastajasta pystyykin kätevästi vapautumaan. Futura on sen verran vahvatahtoinen hevonen, että pyrkii aina niskan päälle, jos saa siihen mahdollisuuden. Jos se saa minut alas selästään kerran, se yrittää sitä uudestaankin. Onhan se varmasti hevoselle tietynlaisissa tilanteissa jopa kivaa ja palkitsevaa, kun pääsee ratsastajasta eroon - varsinkin viime kerralla Futura oli selvästi aivan onnessaan, kun lensin kyydistä ja se sai jatkaa kiitolaukkaspurttiaan puolen kilometrin ajan. Sitähän Futura oli halunnut jo pitkään; päästä laukkaamaan!



Olen tyytyväinen, koska luottamuksemme ei kärsinyt tästäkään pukitteluongelmasta ja asia ratkesi parissa päivässä. Pellolla ylämäkeen laukkailu on onnistunut nyt parina päivänä pidemmälläkin ohjalla ja tänään Futura ei tuntunut enää kertaakaan siltä, että olisi aikeissa pukittaa. Laukkakuvat eivät onnistuneet, mutta alla on pari videolta napattua otosta ja tottakai myös video, kun pääsimme laukkaamaan löysin ohjin ja rennosti pitkästä aikaa. Niin se vain on, että hevoseen pitää uskaltaa luottaa, vaikka joskus turpaan tulisikin. Vain silloin voi tulla kokonaiseksi ratsukoksi, kun molemmat luottavat toisiinsa. Silloin voi pienten vastoinkäymistenkin jälkeen pyrkiä ymmärtämään toista ja jatkaa yhteistyötä yhtä suurella kunnioituksella ja luottamuksella, kuin ennenkin. Ehkä jopa entistä suuremmalla, sillä usein pienet vastoinkäymiset vain vahvistavat ja opettavat meitä tuntemaan toisemme entistäkin paremmin.






Lue koko postaus »

Lukijat