EtusivuBloggaajatToimituksen BlogiYhteystiedot

lauantai 24. tammikuuta 2015

Hengissä ollaan!

Hui, tulipas pitkä ja ihan suunnittelematon blogitauko! Säät eivät edelleenkään ole olleet kovin suotuisa ulkokentällä ratsastusta ajatellen ja kuvaajia on ollut vaikea saada. Muutenkin mulla on  ollut kaikenlaista hässäkkää meneillään. Viime viikonloppuna kävimme poikaystäväni kanssa risteilyllä ja vietimme kivan päivän Tukholmassa. Siinä risteillessä tulikin parin päivän tauko hevostelusta ja heti alkuviikosta tuli vähän lisää taukoa valmistujaismenojeni takia. Valmistuin siis myynnin ammattitutkintoon, mutta risteilyn jälkeen en jaksanut sitä mitenkään kovin erityisesti juhlia. Eipä tuo tutkinto niin kummoinen suoritus ole, mutta kiva kuitenkin, kun sai opiskelut suoritettua ja uuden todistuksen takataskuun.

Tämä vuosi tuo taas pientä elämänmuutosta tullessaan, sillä seuraavaksi vuorossa on uuden asunnon etsintä. Siskoni palaa reissultaan Intiasta parin kuukauden kuluttua ja siihen mennessä meidän pitäisi löytää poikaystäväni kanssa asunto. Lisäksi työkuvioihini tulee toivottavasti muutosta, sillä olen innolla aloittanut uuden työpaikan etsimisen. Saa nähdä mitä tässä vielä tapahtuu! Yritän kirjoittaa blogia aina kun ehdin ja saan materiaalia, mutta älkää säikähtäkö jos ja kun aina välillä tulee näitä viikon taukojakin.

Turisti Tukholmassa

Innokas turisti, joka ei mahtunut kuvaan
Nyt kun kenttä on ollut viimeisen viikon ajan ihan jäässä, olen ehtinyt tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin käydä tallilla. Välillä olen tietysti käynyt ihan vain rapsuttelemassa Futuraa ja kävelyttämässä sitä. Joka päivä en kuitenkaan ole viitsinyt ajaa tallille vain siksi, että pääsisin moikkaamaan Futuraa ja kävelylle räjähtävän aikapommin kanssa. Olisi kyllä jo kova into päästä ratsastamaan ihan kunnolla ja päivittäin ilman, että tarvitsee miettiä onko kenttä kunnossa vai ei. Onhan Futuran kanssa mukava puuhailla kaikkea muutakin, mutta näin kevyellä liikutuksella ollessaan se usein vain yrittää kokeilla rajojaan lähes kaikessa mahdollisessa. Olen nyt yrittänyt ottaa sellaisen rennon asenteen, ettei ole mikään maailmanloppu, jos joka päivä ei tallille menekään, jos liikutusmahdollisuudet ovat joka tapauksessa rajalliset. Ennen kävin tallilla lähes joka päivä säästä riippumatta, mutta nyt pidemmän tallimatkan ja huonojen ratsastuskelien takia motivaatio on hieman laskenut.

Olin ihan ylivalottunut tässä kuvassa, mutta pakko laittaa kun oli niin hyvä poseeraus! ;)

Nyt on onneksi taas satanut sen verran lunta, että kentällä on pystynyt parina päivänä jo menemään kaikkia askellajeja, vaikka se vähän kova onkin. Eilen pääsin taas pienen tauon jälkeen läpiratsastamaan Futuran ja sillä oli taas hurjasti virtaa. Olen saanut monet kerrat tänä talvena kokea kaikenlaista riehumista ja loikkimista Futuran selässä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. En yleensä hermostu Futuralle sen riehumisista. Vähän saatan karjaista, mutta otan tilanteen muuten rennosti, enkä ala älyttömästi komentamaan. Kun Futura lopettaa poukkoilun, otan ihan ajan kanssa tukevan asennon selässä, ohjat kunnolla käteen ja jatkan työskentelyä siitä mihin jäimmekin. Kun Futura on saanut purkaa ylimääräiset energiansa, se rauhoittuu ja työskentelee loppuajan yleensä hyvin kuuliaisesti. Futura on ollut viime aikoina todella miellyttävä, kevyt ja letkeä ratsastaa, mutta lähes joka kerta esiintyy jonkinlaista pientä poukkoilua tai pään heittelyä. Vielä tänä talvena en ole silti kertaakaan tippunut... *kop kop*







Lopuksi saatte vielä katsoa videon Futuran eilisistä ilakoinneista. Oli kyllä naurussa pitelemistä, mutta vähän kyllä pelotti tippuminen, sillä kenttä on lumikerroksen alla sen verran jäinen ja kova, että siihen tippuessaan olisi otollinen tilaisuus murtaa luita. Tänään olin fiksumpi ja laitoin satulan selkään. Virtaa riitti edelleen - eihän se tuosta 16-vuotiaasta teräsmiehestä mihinkään katoa! :D

Pahoittelen videolla kuuluvaa pientä kiroilua. Lapset, älkää ottako mallia! Jonkun toisen sanan olisin varmaan sensuroinut, mutta eikai tuo Perkele niin kauhean paha ole? >:D Nyt täytyy lähteä töihin, joten tästä postauksesta tuli harmillisen lyhyt. Tiedättepähän ainakin, etten ole mihinkään kadonnut. Kiirettä on vain ollut, enkä jaksa kirjoitella tänne silloin kun ei ole muuta kerrottavaa kuin se, kuinka jäässä kenttä on taas ollut ja kuinka en ole päässyt vieläkään kunnolla ratsastamaan.



torstai 15. tammikuuta 2015

Tuntematon numero soittaa

Kuvitellaan, että on aivan tavallinen arkipäivä. Olet ehkä väsynyt raskaasta työ- tai kouluviikosta ja haluaisit vain rentoutua mukavien asioiden parissa vapaa-ajallasi. Yht'äkkiä sinulle soittaa tuntemattomasta numerosta tuntematon ihminen, joka alkaa kriittisin sanankääntein arvostella sinua ja tapaasi toimia jonkin sinulle tärkeän asian parissa. Löisitkö luurin korvaan?

Jos löisit luurin korvaan, entä jos tämä henkilö soittaisi uudelleen ja uudelleen? Jos jatkaisit keskustelua ja yrittäisit perustella toimintaasi tai saada tuntematonta henkilöä lopettamaan arvostelun, entä jos perään soittaisikin heti joku toinen tuntematon henkilö, joka valittaisi sinulle samasta asiasta? Sitten kolmas, neljäs, viides ja lopulta et pysyisi enää edes laskuissa? Jaksaisitko?


Olen järjestelmällisesti jo pidemmän aikaa poistanut kaikki mielestäni provosoivat, asiattomat ja negatiiviset kommentit, joita olen blogiini saanut. Viimeisen vuoden aikana ne ovat vähentyneet todella radikaalisti ja uskon, että siihen on vaikuttanut huomattavan paljon se, etten ole itse niitä julkaissut. Olen vuosien varrella huomannut, että jos julkaisen yhdenkin riittävän kriittisen ja provosoivan kommentin, se kirvoittaa muilta lukijoilta muutaman saman tyylisen kommentin siihen perään. Jostain syystä yksikin negatiivinen kommentti antaa muille kimmokkeen kommentoida samoin, etenkin jos itse vastaan kommenttiin ja lähden keskusteluun mukaan yrittäen puolustella omaa näkemystäni asiasta.

Mielestäni olisi epäkohteliasta jättää vastaamatta julkaistuun kommenttiin, jonka kirjoittaja selvästikin kaipaa huomiota ja vastausta. En jaksa kirjoittaa vastausta ihan kaikkiin kommentteihin, jos esimerkiksi saan joskus useita samanlaisia kommentteja tai jos kommentissa ei ole esitetty sellaista mielipidettä tai kysymystä, johon voisin vastata tai ottaa kantaa. Negatiivisiin kommentteihin vastatessani minulle tulee usein paha mieli. Kun joudun käymään kommentin ajatuksella läpi ja vastaamaan perustellen oman kantani tietäen samalla, ettei sen toisen henkilön käsitystä luultavasti saa murrettua edes suurin jäänmurtaja, tunnen oloni epätoivoiseksi ja surulliseksi, vaikkei kommentti olisikaan sieltä ilkeimmästä päästä.

En halua käyttää aikaani väittelemällä tuntemattomien ihmisten kanssa siitä, mitä minun olisi pitänyt heidän mielestään tehdä ratsastaessani toisin, mitä vikaa heidän mielestään Futuran liikkeissä, rakenteessa ja koulutustasossa on tai millä tavoin minun tapani, ajatukseni ja mielipiteeni ovat heidän mielestään vääriä. Minä olen aikuinen ihminen, jolla ei pitäisi olla minkäänlaista velvollisuutta perustella ja selitellä tekemistään, olemistaan tai harrastustaan kenellekään. En halua tehdä sitä ja jatkossa pidän tiukan linjan sen suhteen, etten siihen enää ala. Olen ollut pari vuotta sitten siinä tilanteessa, että väittelin päivittäin vieraiden ihmisten kanssa netissä, perustelin heille jatkuvasti tekemisiäni ja sain jatkuvasti lisää ja lisää kritiikkiä, samoista asioista - kyllästymiseen saakka.


Eräs anonyymi kirjoitti minulle edelliseen postaukseen suurin piirtein tällaisen kommentin: "Futuran takajalat eivät tiedä milloin ravata ja milloin laukata vaan menee ravi laukkaa ja lisäksi Futura on todella etupainoinen." Vaikka kommentti ei sisältänyt mitään erityisen tylyä kritiikkiä, poistin sen siksi, että kirjoitusasun ja yhdyssanavirheiden perusteella arvelin kirjoittajan olevan minua huomattavasti nuorempi ja tiesin, etten jaksaisi vastata tuollaiseen kommenttiin kärsivällisesti. Mielestäni tuollainen arvostelu ilman perusteluja ei ole miltään osin kehittävää, joten siksi mieluumin vain poistan tuollaiset turhat kommentit. 

Tiesin myös sen, että jos tuon kommentin julkaisen, negatiivisia kommentteja tulee varmasti lisää, koska niin käy aina. En julkaissut kommenttia, mutta myöhemmin sama anonyymi kirjoitti toisen kommentin, jossa valitti siitä etten ollut hyväksynyt hänen kommenttiaan ja kertoi uudelleen asiansa. Hän myös harmitteli sitä, että ilmeisesti haluan kaikkien luulevan, että saan blogiini vain positiivisia kommentteja, koska en julkaise mitään negatiivista. Tällä kertaa arviointikykyni petti ja julkaisin hänen kommenttinsa, sekä perustelin ja selittelin anonyymille syyt tuohon laukan nelitahtisuuteen, sekä etupainoisuuteen.

Tämän jälkeen sain toisen arvostelevan kommentin, jossa pureuduttiin niin tuohon laukan nelitahtisuuteen, siihen että ylipäätänsä hyppään nelitahtilaukkaisella hevosella, sekä kaiveltiin vieläpä esiin jotain vanhoja kisoissa kaahotuksia ja voittohehkutuksia, joita en todellakaan olisi ansainnut - laukkasihan hevonen nelitahtisesti ja meno oli niin kamalaa, ettei syytä ole mitään voittoja hehkuttaa tai edes hypätä. Vaikka hän toivotti kommentin lopussa vielä tsemppiä ja sanoi, että olemme kehittyneet aikaisemmista ajoista, kommentista jäi kuitenkin paha maku suuhun. Tekstini nyt oli hieman kärjistettyä, mutta olkoon. Varmasti nämä anonyymit repivät tästä nyt riemun aikaiseksi, kun ovat saaneet minua provosoitua näin hienosti.

Palataanpa tekstin alkuun. Kuka teistä ottaisi mielellään vastaan tuollaisen puhelun tuntemattomalta, joka ottaisi asiakseen arvostella sinua ja tekemisiäsi? Tuskinpa kukaan. Negatiivisen anonyymin kommentin vastaanottaminen tuntuu suunnilleen samalta. Nimettömänä arvostelu ei hyödytä ketään. Kommenttiboksin ohjeissakin lukee, että kritiikin voi laittaa minulle oman nimensä kanssa sähköpostitse. Jos sitä ei kehtaa tehdä, kritiikki on tarpeetonta.

Tiedän virheeni ja puutteeni, sekä Futuran heikkoudet. Tiedän, että sen laukka on nelitahtista ja se on takakorkea ja siksi menee helposti etupainoiseksi, mutta en siedä sitä, että joku anonyymi tulee huutelemaan blogiini noista asioista ihan huvikseen  - vieläpä silloin, kun kritiikki ei edes ole aiheellista ja osaamatta edes ystävällisesti neuvoa, kuinka voisin noita heikkouksia mahdollisesti kehittää. Osaavien ihmisten vilpittömät ja hyvää tarkoittavat neuvot ovat aina tervetulleita, mutta jos vain lauotaan negatiivisia asioita ilman minkäänlaista kykyä muotoilla niitä ystävälliseen ja kannustavaan muotoon, karvani nousevat pystyyn välittömästi.


Jos hyppytaukoa on ollut kaksi kuukautta, ei voi olettaa, että kaikki sujuu heti täydellisesti. Kunhan vain käytiin maneesilla ottamassa muutamia hyppyjä, ettei tarvitse koko ajan hinuttaa hidasta vauhtia jäisellä kentällä ja olla vielä toiset 2kk kokonaan hyppäämättä. Vaikka itsekin olin kirjoittanut postaukseen, etteivät suoritukset olleet kovin kummoisia tauon jälkeen, silti joku katsoi asiakseen ottaa asian oikein tarkempaan käsittelyyn. Miksi? Eikö tällainen henkilö itse tee koskaan virheitä? Onko hänellä tallissa täydellinen hevonen, jonka jokainen askellaji on koulutuomareiden ylistämä ja rakenne ja ratsastaja niin täydellisiä, ettei hevonen kulje koskaan kuolaimen alla, takana, selkä notkolla tai etupainoisena? Miksi hän haluaa ottaa yhteyttä nimettömänä toiseen henkilöön, jonka elämään ja tekemisiin kuvittelee voivansa puuttua?

Koulussa vuorovaikutus- ja viestintätaitojen kurssilla kävimme paljon läpi hankalia vuorovaikutustilanteita, joita asiakaspalvelussa tulee väistämättäkin vastaan. Olen ollut asiakaspalvelualalla kohta yhdeksän vuotta ja usein tulee vastaan tilanteita, joissa hermostunut tai vihainen asiakas on purkanut kaiken kiukkunsa minuun, vaikken olisi välttämättä itse voinut tehdä mitään toisin. Tietysti asiakasta pyritään aina auttamaan ja palvelemaan, mutta kurssilla meitä neuvottiin myös siinä, kuinka tuollaiset ikävät tilanteet pystyy pyyhkimään pois mielestään, jotta työntekoa voi taas jatkaa positiivisella asenteella. Meitä neuvottiin lähettämään negatiivinen viesti paluupostilla takaisin. Saman teen blogissani negatiivisten kommenttien kanssa. Luen kyllä kaikki kommentit, mutta negatiivisen kommentin luettuani laitan sen takaisin kirjekuoreen, suljen tiiviisti ja lähetän paluupostilla takaisin lähettäjälle.


Kun negatiivisen kommentin poistaa, se ei jää kummittelemaan mieleen. Omaa arvokasta vapaa-aikaa ei tarvitse käyttää väittelyyn, oman näkemyksensä puolusteluun, asioiden selvittelyyn tai murehtimiseen vain siksi, että joku anonyymi haluaa toitottaa kaikelle kansalle mielipiteensä tekemisistäni, osaamisestani tai hevosestani. Työelämässä olen tottunut ottamaan vastaan kritiikkiä niin asiakkailta kuin esimieheltäkin ja oppisopimuskoulutukseni arviointiinkin esimieheni oli kirjoittanut, että osaan ottaa palautetta vastaan ja kehittää omaa työskentelyäni sen mukaan. En siis ainakaan työelämässä ole mitenkään erityisen herkkä kritiikille. Vapaa-aikaani en kuitenkaan jaksaisi käyttää tuntemattomien kanssa pikkuasioista vänkäämiseen.

Koska olen asiakaspalvelualalla, ammattirooliini kuuluu asiallisuus ja ystävällisyys myös hankalissa tilanteissa ja kritiikkiä saadessani, mutta mielestäni vapaa-ajallani minun ei tarvitse kuunnella kritiikkiä tuntemattomilta henkilöiltä. Menisihän se aivan mahdottomaksi, jos sekä töissä, että vapaa-ajalla pitäisi ottaa kritiikkiä mukisematta vastaan. Hyvä esimieskään ei anna kritiikkiä kaikkien kuullen, vaan kahden kesken. Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan julkista kritiikkiä tuntemattomalta henkilöltä.

Kun julkaisen kritiikkiä sisältävän kommentin ja vastaan siihen, huomaan usein mielialani laskevan puoleen siitä, mitä se normaalisti on. Vaikka kommentti ei olisi mitenkään erityisen ilkeä, koen ahdistavaksi ja inhottavaksi ristiriidat ja niiden selvittämisen vieraiden ihmisten kanssa. En ole muutenkaan riitelijätyyppiä, vaan yleensä iloinen ja muita kohtaan ystävällinen hyvän ilmapiirin rakentaja. En halua tuottaa kellekään pahaa mieltä ja siksi en voisi koskaan kuvitella kommentoivani itse kenenkään blogiin mitään kovin kriittistä. Harmittaa, että kun elämä rullaisi muuten mukavasti ilman riitoja ja kädenvääntöä läheisten kanssa, sitä pitäisi sitten kuitenkin jaksaa blogin puolella anonyymien kanssa.

En poista negatiivisia kommentteja siksi, että haluaisin lukijoiden luulevan, että saan pelkästään positiivisia kommentteja. Poistan ne siksi, että haluan pitää bloggaamisen rentouttavana harrastuksena, joka ei vaikuta mielialaani laskevasti, vaan nimenomaan toisin päin. Poistan ne oman hyvinvointini takia, sekä pitääkseni tämän blogin mahdollisimman positiivisena paikkana, johon on aina mukava tulla kirjoittelemaan uusia kuulumisia. Näin kiireisessä elämäntilanteessa en jaksaisi mitenkään kirjoittaa blogia, jos kommenttien taso olisi samaa luokkaa kuin pari vuotta sitten. Kynnys lopettamiseen on todella pieni siinä vaiheessa, jos blogi alkaa aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää mieltä ja kiireitä on muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Siksi aion jatkossakin pitää tiukan linjan kommenttien julkaisun suhteen. Provosoivat kommentit lähetän paluupostilla takaisin, joten miettikää mitä kirjoitatte. Ja jos sitä kritiikkiä haluaa vielä tämänkin jälkeen laittaa tulemaan, toimiva osoite on kaktu@hotmail.com.



P.S. Joku nuorempi lukija taisi ymmärtää alun kuvainnollisen vertauksen väärin. Tarkennan vielä, että minulle ei ole oikeasti kukaan  nyt viime aikoina soitellut tuntemattomasta numerosta ilkeilläkseen, vaan vertasin vain negatiivisen nimettömän kommentin lähettämistä siihen, että joku soittaa tuntemattomasta numerosta ja alkaa arvostelemaan ja yritin sillä havainnollistaa, miltä kritiikin vastaanottaminen anonyymeiltä kirjoittajilta tuntuu.