27 heinäkuuta 2016

Puskittunutta kouluratsastusta

Sain eräältä lukijalta hieman laajemman kysymyksen siitä, mitä Futura osaa koulupuolella ja millä kaavalla yleensä ratsastan sitä kentällä työskennellessäni. Lupasin vastata ihan kunnon postauksella, sillä en olekaan vähään aikaan päivittänyt tänne Futuran osaamistasoa tai kertonut pitkään aikaan tarkemmin, millaisella reseptillä päivittäiset treenimme sujuvat. En tykkää määritellä Futuran tasoa mitenkään tarkemmin, koska treenaamme sen rakenteen, terveyden ja kapasiteetin sallimissa rajoissa rennolla asenteella ja ilman suuria tavoitteita. Tärkeintä on, että hevonen pysyy iloisena, terveenä ja saa monipuolista liikuntaa.

Futura osaa pohkeenväistöt käynnissä näppärästi ja pidempiä pätkiä kerrallaan. Myös raviväistöt sujuvat lyhyemmissä pätkissä joten kuten, vähän kuun ja tähtien asennosta riippuen. Yleensä ilman satulaa ja karvasatulalla ratsastaessa saan Futuran väistämään ravissa paremmin, kun pystyn vaikuttamaan siihen enemmän istunnalla. En ole koskaan itse tykännyt kamalasti pohkeenväistöistä ja koska Futurallekin ne olivat alussa hankalia, en ole aina jaksanut panostaa väistöjen treenaamiseen tarpeeksi. Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja jopa vähän innostunut väistöistä. Futurallakaan ei enää mene väistöjä harjoitellessa herneet nokkaan, kuten aiemmin. Teemmekin väistöjä lähes joka kerta kun ratsastan koulua kentällä, eli yleensä ainakin 1-4 kertaa viikossa. Vaikken keskittyisikään ratsastuksen aikana erityisesti pohkeenväistöihin, käytän niitä kuitenkin herkistävänä työkaluna aina silloin, kun pohjeavut eivät tunnu menevän kunnolla läpi. Jos Futura ei kuuntele pohjetta, otan muutaman lyhyen pätkän pohkeenväistöä ja yleensä se auttaa heti saamaan hevosen paremmin kuulolle.

©Milla Siltala

Aina kun minulla on hyvin aikaa ratsastaa ja haluan tehdä Futuran kanssa kunnon koulutreenin, aloitamme väistöillä käynnissä. Teen väistöjä yleensä keskihalkaisijalta uralle päin. Aluksi väistätän Futuraa molempiin suuntiin muutamia kertoja ja sen jälkeen teen usein myös siksak-väistöjä, eli väistätän muutaman askeleen ensin vaikka vasemmalle, sitten kävellään suoraan pari askelta ja jatkan väistöä oikealle, jonka jälkeen taas suoristan ja jatkan vasemmalle. Tätä tehdään usein koko keskihalkaisijan mitalta ja sillä saa Futuran tosi hyvin kuulolle. Kun käyntiväistöt sujuvat hyvin, teen saman homman yleensä ravissa, paitsi tuota siksak-väistöä Futuralla ei vielä pysty ravissa tekemään. Alkuverryttelyssä en vielä pyydä Futuraa kovin ryhdikkääksi, vaan ratsastan melko pitkällä ohjalla.

Raviväistöä ©Milla Siltala

Jos tarkoituksena on tehdä rento ja palautteleva treeni tai jos minulla on alle tunti aikaa ratsastaa, aloitan ravailemalla  pitkin ohjin ja monesti otan myös laukannostot molempiin suuntiin ja annan Futuran myös laukata rennosti ja pitkällä kaulalla ennen kunnon työskentelyn aloittamista. Pyrin siihen, että Futura reagoisi pohkeeseen välittömästi, sillä se on melko hidas pohkeelle, vaikka onkin reipas. Istunnalle Futura on sen sijaan todella herkkä. Jos Futura on herkistetty pohkeelle väistöjen avulla, siitä tulee yleensä nopeasti hyvin miellyttävä ja kevyt ratsastaa. Toinen tapa, jolla herkistän Futuraa pohkeelle, ovat siirtymiset. Aloitan yleensä käynti-ravi-siirtymisillä ja pyrin saamaan Futuran pysymään rentona koko siirtymisen läpi, sekä reagoimaan sekä eteen pyytävään, että pidättävään apuun välittömästi. Yritän käyttää kerta kerralta pienempiä apuja ja jos Futura ei reagoi, huomautan välittömästi raipalla pohkeen taakse. Alkuherättelyn jälkeen raipan saattaa joutua heittämään kokonaan pois, koska vertyessään Futurasta tulee herkästi liiankin kiireinen. Nyt kesäkuumalla herra on ollut usein hieman väsähtäneempi, joten raippa on ollut mukana monesti koko ratsastuksen ajan.

©Rosita Dahlberg

©Rosita Dahlberg
©Rosita Dahlberg
©Rosita Dahlberg

Kun käynti-ravi-siirtymiset onnistuvat, otan yleensä laukkaa ympyrällä ja teen muutamia laukannostoja kumpaankin suuntaan. Jos haluan aktivoida Futuraa vielä lisää tai saada takaosan työskentelemään paremmin, teen laukannostoja pysähdyksestä tai peruutuksesta, sekä volttikahdeksikkoa laukassa siten, että laukka vaihtuu keskellä. Futura ymmärtää laukanvaihdon, mutta se ei osaa vaihtaa laukkaa puhtaasti käskystä. Yleensä väliin tulee pari raviaskelta, mutta laukka vaihtuu kuitenkin aika sujuvasti. Esteillä Futura korjaa laukan näppärästi ja joskus jopa ilman raviaskeleita, mutta silloinkaan laukanvaihto ei ole puhdas ja ilmava, vaan Futura vaihtaa laukan tavallaan takajalat edellä. Jos Futuran saa ratsastettua oikein herkäksi, laukan pystyy vaihtamaan myös pysähdyksen kautta volttikahdeksikolla. Futura nostaa laukan pysähdyksestä ja peruutuksesta todella pienin avuin ja jopa paremmin kuin käynnistä tai ravista. Teen yleensäkin aika paljon laukannostoja pysähdyksestä ja peruutuksesta, koska niiden avulla saa hyvin aktivoitua takaosaa, joka Futuralla jää laukassa helposti talliin.

Futura osaa myös etuosakäännöksen, jota treenataan tosi harvoin (lähinnä maastossa, jos haluan kääntyä kapealla tiellä kotiin päin) ja vähän avotaivutusta, jota treenataan hieman harvemmin kuin väistöjä ja vielä tosi pieniä pätkiä kerrallaan. En osaa sanoa, kuinka tyylipuhdasta Futuran avotaivutus on tällä hetkellä, mutta ainakin alkeet kyseisestä liikkeestä ovat hallussa ja saan Futuran etuosaa siirrettyä. Usein yhdistän avotaivutusten harjoittelun voltteihin. Sulkutaivutuksia ja vastataivutuksia emme ole koskaan harjoitelleet, mutta usein asetan ja taivutan Futuraa varsinkin laukassa hetkittäin reilusti ulos päin esimerkiksi ympyrällä ratsastaessani. Käsittääkseni siinä ei ole kysymys oikeaoppisesta vastataivutuksesta, mutta ulos päin asettaminen ja taivuttaminen auttavat Futuralla parantamaan laukan laatua, kun sen saa silloin tukeutumaan paremmin ulkoavuille.


©Rosita Dahlberg
Viime aikoina Futuran laukka ei ole ollut parhaimmillaan, mutta ravissa Futura on sitä vastoin kehittynyt paljon ja saanut ryhtiä. Tällä hetkellä tuntuu, ettei Futura oikein ponnista etenkään vasemmassa laukassa kunnolla takaosallaan. Ravissa Futura taas tuntuu ja näyttää kuitenkin polkevan hyvin alleen. Myös hyppääminen on sujunut hyvin ponnekkaasti, eikä Futura ole muutenkaan vaikuttanut yhtään kipeältä tai haluttomalta työskentelemään. Nyt ei siis auta muu kuin seurailla tilannetta ja selvitellä, mikä voisi vaikuttaa pelkän laukan huonontumiseen. Ehkä se on niin, että kun yhdessä asiassa mennään eteenpäin, joku toinen saattaa ottaa takapakkia, mutta tottakai höristän aina korviani ja yritän selvittää syytä parhaani mukaan, jos jokin yksittäinenkin asia tuntuu epänormaalilta tai hankalata Futuran kanssa. Futura on ollut muuten todella pehmeä ja miellyttävä ratsastaa, eikä se ole hangoitellut laukassakaan mitenkään apuja vastaan. Se on vain käyttänyt takaosaansa normaalia heikommin, mutta muuten on kuitenkin ollut koko ajan hyvin vastaanottavainen avuille.

Joskus voi olla kausia, etten tee pitkään aikaan väistöjä, avoja tai laukanvaihtotreeniä, kuten esimerkiksi talvella, kun ratsastan paljon hangessa ja saattaa olla liukasta. Maneesittomana ratsastajana joutuu ottamaan usein sään ja kentän/pellon pohjan kunnon huomioon treenejä suunnitellessaan. Kouluratsastuksen ajattelen lähinnä Futuran jumppana ja ratsastan paljon myös sen mukaan, miltä Futura tuntuu. Jos se vaikuttaa jäykältä, saatan mennä yhden koulutreenin pidemmällä ohjalla tai kaulanarulla ja antaa Futuran hakea itse sellaisen muodon, joka tuntuu sillä hetkellä sopivimmalta. Futuran ollessa normaalin oloinen ja hyvä ratsastaa, yritän parhaani mukaan nostaa sitä mahdollisimman ryhdikkääksi ja saada takosaa aktivoitua.

Futura on luonnostaan niin etupainoinen, että rakenteellisesti sille ei ole mikään helppo juttu kulkea korkeassa muodossa. Korkeampaa muotoa pyydänkin aktiivisesti vain Futuran ollessa hyvin verrytelty ja myös loppuverryttelyssä annan sen myös aina venyttää eteen alas.  Joskus otan pienen eteen alas-breikin myös kesken treenin, jos jokin tehtävä onnistuu hyvin ja haluan antaa Futuralle hetken lepotauon ilman varsinaisia välikäyntejä. Yleensä treenin aikana tulee pidettyä myös kahdet välikäynnit. Joskus saatan tehdä myös alle puolen tunnin kenttätyöskentelyjakson, jolloin en välttämättä pidä varsinaisia välikäyntejä, vaan käymme pitkillä alku- ja loppukäynneillä maastossa. Toisinaan saatan tehdä loppuverryttelyn kaulanarulla varsinaisen koulutreenin päätteeksi.

Meillä ei siis ole mitään varsinaista ja vakiintunutta kaavaa, jolla suoritan koulutreenin, vaan pyrin myös kouluratsastuksessa monipuolisuuteen ja vaihteluun. Joskus menen pellolle ratsastamaan ja toisinaan tuuppaillaan kentällä. Jos Futuraa pitää palautella, annan sen liikkua rennommassa ja matalammassa muodossa ja jos taas haluan läpiratsastaa Futuran kunnolla tai tehdä rankemman ja tavoitteellisemman treenin, vaadin selkeästi enemmän ja ehkä kokeilen jopa jotain kokonaan uutta taktiikkaa tai tehtävää. Mietin aina, mitä edellisenä päivänä on tehty ja mitä seuraavana päivänä olemme aikeissa tehdä, sekä miltä Futura vaikuttaa - onko jotain jumeja, vaatiiko jokin tietty asia hiomista, jne. Etenemme tilanteen mukaan ja ilman lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Se on toiminut meillä tähän saakka hyvin, sillä liikutan Futuraa pääosin itse ja jos hoitaja ratsastaa, voin aina esittää hänelle toiveita siitä, mitä haluaisin Futuran kanssa tehtävän. Useimmiten hoitaja käy Futuran kanssa maastossa tai tekee rentoja koulutreenejä kentällä.

©Rosita Dahlberg



Futuralla on mielestäni kaikin puolin mukava ratsastaa koulua. Vaikkei se olekaan mikään liikeihme, eikä sen rakenne tai laukan laatu mahdollista koulupuolella kehittymistä kovin pitkälle, yritteliäisyytensä ansiosta Futuran kanssa on aina kiva tehdä töitä. Se on myös kivan tahdikas ja letkeä, sekä ihanan herkkä istunnalle. Kunhan Futuran saa herkäksi pohkeelle, se on mukavan kevyt myös edestä. Tunneilla käyminen on jäänyt meillä viime aikoina melko vähälle, mutta olen siitä huolimatta motivoitunut kehittymään ja yritän aina parhaani, jotta saisin ratsastettua Futuraa mahdollisimman oikein ja jumpattua sitä vetreämmäksi. Nyt kevään ja kesän aikana on tullut ihan kivasti edistystä. Olen yrittänyt pitää treeniohjelman mahdollisimman monipuolisena ja mielestäni se on toiminut hyvin. Mitään suunnitelmaa en esimerkiksi paperille ole tehnyt, mutta olen pyrkinyt siihen, että Futuralla treenataan koulua 2-4 kertaa viikossa, maastoillaan 2-3 kertaa viikossa, hypätään 1-2 kertaa viikossa, ajetaan 1-2 kertaa kuussa ja käydään myös säännöllisesti päästelemässä höyryjä ihan kunnon laukkaspurtein joko raviradalla tai maastossa mahdollisuuksien mukaan. Tuollaisella reseptillä Futura on vaikuttanut pysyvän hyvin tyytyväisenä ja rauhallisena, sekä kehittävän lihaksia ihan oikeisiin paikkoihin.

©Rosita Dahlberg

Jos teillä herää vielä kysymyksiä tai unohdin kertoa jotain tärkeää, kysykää ihmeessä. Ja jos jollekin tulee vielä mieleen jokin laajempi aihe, josta haluaisitte lukea tällaisen perusteellisemmin toteutetun postauksen, saa ehdottaa. En voi luvata toteuttavani kaikkea, mutta jos inspiraatio iskee ja aihe on käsittelemätön tai riittävän kauan sitten käsitelty, teen siitä mielelläni postauksen. :)
Lue koko postaus »

24 heinäkuuta 2016

En osannut päättää, joten valitsin kaiken

Vietin tänään oikein kivan tallipäivän ystäväni Millan kanssa. Ensin käväisimme Ruskeasuolla katsastamassa Top Dressagen avoimien ovien päivän. Minua vähän hurjistutti mennä sinne tällaisena paatuneena puskahurjastelijana, mutta onneksi tapahtuma oli todella lämminhenkisesti järjestetty kahvitarjoiluineen ja Emile Faurien pitämää valmennusta oli mielenkiintoista seurata. Tämän tasoisena ratsastajana en hirveästi saa irti lähemmäs GP-tasoisten ratsukoiden seuraamisesta ja katsoimmekin ainoastaan ensimmäisen valmennuksen, jossa hevonen oli hieman nuorempi ja lisäksi melko herkän ja säpäkän oloinen. Siitä sai joitain ihan hyviä vinkkejä omaankin ratsastukseen, vaikka Futuran kanssa ollaankin ihan eri tasolla. Ratsukoiden kuvaamista tapahtumassa pyydettiin välttämään, joten nappasimme vain meistä pienen tunnelmakuvan. Kun perseemme alkoivat puutua istumisesta, päätimme lähteä Futuran luo Sipooseen.

Odottelemassa kouluvalmennuksen alkua. Tässä vaiheessa katsomo oli vielä melkein meidän, mutta kentän vierusta tuli pian ihan tupaten täyteen porukkaa.

Koska tallin pääsisäänkäynnin eteen oli parkkeerattu traileri, jouduimme laittamaan Futuran kuntoon tallin "vanhalla puolella", jossa Futura asui muutama vuosi sitten itsehoitotallia pyörittäessämme. Oli melko nostalgiset tunnelmat! :D

Mulla oli kyllä ollut aivan hirveä ikävä tätä ötökkää, vaikka olin vain kolme päivää poissa tallilta. On se niin hassu ja soma!
En osannut päättää, ratsastanko koulua, hyppäänkö vai menenkö kaulanarulla, joten päätin tehdä vähän kaikkea. Milla naureskeli, että kouluvalmennuksen katsominen taisi auttaa, koska meillä meni Futuran kanssa väistöt paremmin kuin pitkään aikaan, raviväistöt ehkä jopa paremmin kuin koskaan. Oikeasti siitä taitaa vain olla liian kauan aikaa, kun Milla on ollut viimeksi katsomassa meidän koulutuuppailua. Futura kyllä tuntui muutenkin tosi hyvältä, paitsi laukassa, jossa sen takaosan työskentely tuntui vähän hiipuvan.



Joku lukija toivoi minulta postausta siitä, mitä Futura tällä hetkellä koulupuolella oikein osaa ja millaisella kaavalla yleensä ratsastan koulutreenejä. Otin loman kunniaksi itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin postauksen välittömästi toiveen saatuani. Ajastin julkaisun ensi viikolle, sillä luvassa on taas pientä lomareissua. Olen aina ollut vähän huono ajastelemaan noita postauksia, sillä tykkään enemmän kirjoittaa kuulumisia reaaliajassa. Seuraavissa kuvissa on muuten niinkin eksoottinen asia, kuin raviväistö meneillään. Futuralla ei mennyt kertaakaan herne nenään ja onnistuttiin tekemään useampi raviväistö ihan selkein ristiaskelin. Oi kyllä, olen ihan hitsin tyytyväinen!!! :)










Lopuksi otin pari hyppyä kumpaankin suuntaan. Hyppäämistä varten otin jalustimet pois, koska karvasatulalla ratsastaessa jalustimille ei saisi kauheasti varata painoa ja vaikka meillä onkin karvasatulassa painoa jakava täytepatja sisällä, otan hypyt kuitenkin mieluumin ilman jalustimia. Kunnon satulaa en viitsinyt muutaman hypyn takia laittaa, koska karvasatulalla tykkään huomattavasti enemmän ratsastaa koulua ja saan istuntani siinä huomattavasti paremmaksi kuin Futuran estesatulassa. Vaikka laukka tuntui ponnettomalta, hypyt eivät tuntuneet siltä lainkaan. Millakin kommentoi, että Futura teki hyviä hyppyjä. Hypyt tuntuivat selkäänkin teräviltä, tosin itse jouduin vähän taiteilemaan kyydissä ilman jalustimia ja otin parissa ensimmäisessä hypyssä varmuuden vuoksi vähän tukea harjastakin, jotta en vetäisi ohjista hypyissä. Näköjään ne sitten roikkuivatkin pyykkinaruina... :D


Pidempään blogia lukeneet varmaan tietävät minun ja Futuran historian kaulanarulla ratsastuksen osalta. Ensin oli nopeaa edistystä ja pystyimme jopa kerran hyppäämään ihan kunnon rataa kaulanarulla. Sitten erehdyin kerran ratsastamaan kokonaan ilman varusteita ja vaikka mitään kamalaa ei tapahtunut, Futura huomasi, että voi vaihdella suuntaa ihan oman mielensä mukaan ja alkoi kieltäytyä kulkemasta vasempaan kierrokseen myös kaulanarulla ratsastaessa. Siinä meni sitten kaulanarulla hyppääminenkin vauhdilla takaisin lähtöruutuun. Futura on juuri sellainen hevonen, että oppii kerrasta asiat - niin hyvät, kuin huonotkin. Se ei myöskään tee yhtikäs mitään, mitä ei oikeasti ole motivoitunut ja halukas tekemään. Niinpä treenasimme tuon jälkeen hyvin varovasti ja satunnaisesti kaulanarulla ratsastusta ajatuksena ainoastaan saada Futura kulkemaan halutussa askellajissa ja haluttuun suuntaan, ilman mitään hienosäätöä ja suurempia vaatimuksia. Sitä ollaan nyt treenattu varmaan 1,5 vuotta ja viime aikoina olen taas mennyt kaulanarulla enemmän. Enää pariin kuukauteen Futura ei ole juurikaan yrittänyt itsenäisiä suunnanvaihtoja ja olen saanut kontrolloitua sitä selvästi paremmin. Siispä päätin, että nyt on aika nostaa vaatimustasoa. 

Ensin kävelimme puomin yli, sitten ravasimme ja lopulta laukkasimme. Meni upeasti! Toisessa kierroksessa, eli juuri siihen pahamaineiseen vasempaan kierrokseen ratsastaessa Futura päätti, että ei tasan tarkkaan ylitä ensimmäistäkään puomia. Mentiin muutaman kerran ohi, kunnes vimmastuin ja ilmoitin Futuralle, että nyt muuten mennään. Ja lopulta, ankaran yrittämisen jälkeen pääsimme puomin yli myös vasemmassa kierroksessa pariinkin kertaan sievällä loikalla ja ilman vastustelua. Milla jo kommentoi, että kannattaa lopettaa suosiolla touhu siihen, mutta olin vakaasti päättänyt, että hyppäämme estettä kaulanarulla ja luotin onnistumiseen. Ei muuta kuin puomit takaisin ristikoksi, suunnanvaihto oikeaan kierrokseen ja muutama onnistunut ylitys. Futura innostui niin paljon, että viimeisen hypyn jälkeen raviin siirettyäni se *kröhöm* kuskasi minut vielä kerran esteen yli. Nauratti, enkä edes harkinnut pois kääntämistä, koska Futura oli juuri itse vasemmassa kierroksessa luikkinut sujuvasti esteen ohi, enkä todellakaan halua edistää sellaista käytöstä. Vasemmalle en sentään yrittänyt hypätä kaulanarulla ristikkoa vielä tänään, koska hiljaa hyvä tulee. Mutta olihan tässä jo 1,5v harjoiteltu ja kyllä jossain vaiheessa täytyy tulla pois mukavuusalueelta! ;)



Tässä on se viimeinen hyppy, jolle Futura lähti vähän omatoimisesti :D
Kaulanarullakin Futura kulkee mielestäni aika kivasti ja ajoittain jopa melko ryhdikkäänä, vaikka hakeutuukin aina pidempään muotoon.

Kuvanmuokkausohjelma vähän kiukutteli, joten siksi osa kuvista voi olla ihan eri sävyisiä keskenään tai muuten oudon näköisiä. Lisäksi Blogger kiukuttelee ja yrittää itsenäisesti siirrellä kuvien paikkoja ja estää minua muokkaamasta tätä tekstiä. Halusin kuitenkin päästä julkaisemaan tämän postauksen nyt, sillä olen innoissani Futuran edistyksestä, kaulanarulla hyppäämisestä pitkästä aikaa ja kaikesta muustakin. En aio nyt uhrata ajatuksiani tekniselle säädölle, koska olen lomalla. Lopuksi vielä kiitos mahtavalle talliseuralleni Millalle kivasta päivästä ja ihanista kuvista. ♥ Tästä on taas kiva jatkaa lomailua eteenpäin. Ensi viikolla sitten enemmän kertomuksia ja kuvia koulutreeneistämme siinä lupaamassani postauksessa. Hyvää viikonloppua kaikille!



Lue koko postaus »

22 heinäkuuta 2016

Lomatunnelmia




Viime maanantaina suuntasimme poikaystäväni kanssa kohti Latvian pääkaupunkia Riikaa. Vietimme siellä muutaman päivän kaupunkiloman ja käväisimme yhtenä päivänä myös Jurmalassa, josta löytyy noin 30 km:n mittainen, upea hiekkaranta. Kuvasimme ensimmäistä kertaa GoPro:lla Canonin digikameran ja puhelimien kameroiden lisäksi. Minulla on kaikkein alkeellisin GoPro, josta ei näe näytöltä ollenkaan, miten kuva onnistui. Olikin aivan mielettömän jännää ja hauskaa katsoa kuvat vasta kotona - vähän kuin ennen vanhaan, kun filmi piti erikseen käydä kehittämässä ja odottaa valmiiden kuvien saapumista postissa. Jännitti, miten olimme onnistuneet, mutta suurin osa kuvista oli yllättävän kivoja!

Rantalomaa ajatellen tuuli oli melko kova, joten emme viihtyneet aurinkoa ottamassa paria tuntia kauempaa. Itse olisin kyllä voinut mennä uimaankin, sillä siedän kylmyyttä hieman poikaystävääni paremmin. Kun uimakaveria ei ollut, päädyin lähinnä juoksentelemaan rantavedessä ja ihmettelemään aaltoja. Hiekkaan hautautuminen lämmitti mukavasti ja kun tuli kylmä, rannalta löytyi onneksi useampia katettuja terasseja, joissa oli tuulelta suojaavat sermit. Terassilla olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin, mutta päätimme orastavan nälän iskettyä lähteä tutkimaan alueen vanhoja huviloita ja etsimään jotain syötävää ostoskadulta.

"Minä voin kaivautua minne vain. MINNE VAIN!" (kuka on nähnyt Muumilaakson tarinoiden Muurahaisleijona-jakson? :D Tunsin itseni muurahaisleijonaksi hiekkaan kaivautuessani.)



Löysin muuten reissun aikana nimikkokatuni. Pienen vahinkogooglettelun seurauksena saimme selville, että Latviasta löytyy kolme "Kaktu iela"-nimistä katua. Yksi sattui olemaan parin kilometrin kävelymatkan päässä Riian vanhasta kaupungista, joten olihan meidän pakko navigoida itsemme sinne. Olimme ehkä lievästi pettyneitä, kun perille päästyämme huomasimme nimikkokatuni olevan remontissa. Se oli lyhyt, umpikujaan päättyvä pikkutie, jonka päähän työmiehet innokkaasti rakensivat jotain. Lyhyen pettymyksen jälkeen piti tietenkin ottaa siinä omalla kadullani selfie ja laittaa se Instagramiin. Ensijärkytyksen jälkeen olin aivan vakuuttunut, että minun kadulleni on rakentumassa jotain todella hienoa! ;) Tässä on vielä muutama kuva, jotka räpsimme GoPro:lla paikan päällä. Meille ei varsinaisesti selvinnyt, tarkoittaako Kaktu jotain latviaksi, mutta pienen googlettelun perusteella se liittyy ainakin jollain tavalla synnyttämiseen ja nurkkaan :'D Jos joku tietää paremmin, niin kertokaa toki.



Vähän tuntuu ankealta laittaa tänne lomakuvia, joissa palloilen yksin, kun pariskuntana olimme kuitenkin liikenteessä ja lähes kaikissa kuvissa muikistelimme oikeasti yhdessä. Tuntuu, että näistä kuvista puuttuu jotain, mutta on ihan tietoinen linjaus pitää parisuhde yksityisenä ja jakaa blogiin vain nämä harvat ja valitut kuvat. Riika oli kyllä kiva kaupunki ja siitä tuli mieleen joku Tallinnan, Pariisin ja Pietarin villi yhdistelmä. Hassuinta oli kieli, josta ymmärsin sanoja sieltä ja täältä, koska osaan hyvin viroa ja ala-asteella on tullut venäjääkin opiskeltua. Asiakaspalvelukulttuuri oli hyvin erilainen kuin Suomessa ja kun usein puhutaan, että suomalaiset ovat juroja ja hiljaisia, niin mielestäni latvialaiset olivat sitä vielä enemmän. Palvelu ei ollut missään ilkeää, mutta monessa paikassa asiakaspalvelutyöntekijät eivät edes katsoneet silmiin tai hymyilleet.

Eniten aikaa meillä meni varmasti iltaisin sopivaa ravintolaa etsiessä, kun kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta oli oikeasti vaikea valita, mihin mieluiten menisi. Joka kerta löytyi kuitenkin mukava paikka, jossa sai vatsansa täyteen hyvää ruokaa ja viiniä. Hotellimme sijaitsi kaupungin laitamilla ja Riian kauniin keskustan lisäksi pääsimme näkemään kaupungin rujomman ja neuvostoliittohenkisemmän puolen. Kaikkialla oli kummitustalomaisista rakennuksista huolimatta todella rauhallista ja uskalsimme hyvin liikkua ihan kävellenkin takaisin hotellille myös öiseen aikaan. Parhaiten jäivät mieleen ihanat kahvilat, täyteläinen cappuccino, Jurmalan upea ranta ja keskustan kauniit puistot. Eläintarhassakin tuli käytyä ja tapiirin kärsä oli ihanista ihanin, mutta joidenkin ahtaissa oloissa elävien eläinten kohtalo jäi surettamaan sen verran, että mietin pitäisikö jättää jatkossa eläintarhat kokonaan väliin. Isommilla eläimillä oli hyvin tilaa, mutta esimerkiksi poni näytti elävän ilman lajitoveria ja monien eläinten aitaukset olivat mielestäni liian pieniä ja sotkuisia.

Tapiiri ♥




Loma ulkomailla teki hyvää, mutta oli kyllä ihana nähdä Futuraa tänään kolmen päivän tauon jälkeen. Ensi viikolla lähdemme taas reissaamaan, mutta silloin pysymme Suomessa. Mitä piditte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta? Varmaan seuraavaltakin reissulta kertyy jotain kuvamateriaalia ja voin julkaista niitä täällä tietyissä rajoissa, jos jaksatte lukea satunnaisesti muutakin, kuin Futuran kuulumisia. :)
Lue koko postaus »