torstai 30. lokakuuta 2014

Itsenäinen ajattelija

Palaan vielä tässä postauksessa edelliseen postaukseeni, josta haluan ihan ensimmäisenä pahoitella huonoa videota. Se oli kiireellä ja surkeasti leikattu, enkä ymmärrä miten olin onnistunut jättämään videoklipeistä niin paljon sellaista pois, mitä videolla olisi ollut tarkoitus olla. Äänetkään eivät kuuluneet koneellani jostain syystä, joten heitin videoon vaan jonkun instrumentaalimusiikin, joka oli maailman tylsin. Koko videon julkaisu hävettää, kun tein sen niin kiireellä, mutta kun videoon liittyviä kommentteja oli jo tullut, en viitsinyt alkaa sitä enää poistamaan ja korjailemaan.


Tuohon minua vaivaavaan asiaan liittyen en saanut kommentteja, mutta sen sijaan muutama kommentti tuli koskien sitä, mitä virheitä tuossa maastakäsittelyssä tein.  En ole koskaan väittänyt, että minun tapani toimia ja käsitellä hevosia olisi ainoa oikea, enkä ymmärrä sellaista asennetta, että kaikkien pitäisi toimia ja tehdä samalla tavalla. Meillä toimii Futuran kanssa tietyt keinot ja varmaan toisenlaisetkin toimisivat, mutta Futura on kuitenkin ollut minulla jo 6,5 vuotta, eikä meillä mielestäni ole kunnioitusongelmaa tai muuta vastaavaa, johon ulkopuolisten olisi mitään syytä puuttua. Alle kahden minuutin videosta, joka on kuvattu viistosti yhdestä kentän nurkasta, ei todellakaan näe kaikkea, saati sitten pysty juuri edes päättelemään mitään. Mielestäni Futura luottaa minuun ja kunnioittaa minua, sekä kokee olonsa kanssani turvalliseksi. Siitä kertovat monet muutkin asiat, kuin pelkät maastakäsittelyharjoitukset. Entinen ravuri, joka aiemmin ryösti ja pukitteli, on nyt kiltti monitoimihevonen, jonka selkään uskaltaa pelkän kaulanarunkin turvin. Eiköhän sekin jo jotain tuosta kunnioituksesta ja luottamuksesta kerro.



On olemassa lukuisia erilaisia suuntauksia kouluttaa ja käsitellä hevosta "luonnonmukaisesti" tai ylipäätään maasta käsin. Pat Parelli, Monty Roberts, Kari Vepsä, jne. Jokainen heistä luottaa omiin metodeihinsa, jotka varmasti toimivat. Itse en seuraa ketään tunnettua kouluttajaa tai noudata kenenkään oppeja, vaan tekemäni asiat perustuvat omaan kokemukseeni ja siihen, minkä olen käytännössä hyväksi todennut. Toki olen tutustunut useisiin eri menetelmiin ja niistä on sitten omaan käyttöön valikoituneet ne sopivimman kuuloiset. Edelliseenkin postaukseen tuli monenlaista neuvoa siitä, mitä minun pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Tottakai niistäkin saa aina jotain ajateltavaa, mutta kannattaa ihmiset kuitenkin muistaa, että tapoja on yhtä monia kuin on meitä ihmisiäkin. Ei kannata luoda "uskontoa" ja ehdotonta mallia mistään tietystä hevosenkäsittelysuuntauksesta.


Itse en halua yleisesti ottaen kuulua mihinkään "ryhmään" tai ottaa missään asiassa mitään radikaalia kantaa tai suuntaa elämälle ja tekemisilleni. Haluan pysyä irrallaan kaikista määritteistä ja koulukunnista, sekä ajatella itsenäisesti. Vaikka käytän Futuralla pelkästään kuolaimettomia, en silti ole kuolainten käyttöä vastaan. Kaikki riippuu tilanteesta, hevosesta ja ratsastajasta. Tilanteet elävät aina ja jokainen ihminen ja hevonen on erilainen. Ei koskaan kannata toitottaa muille omaa näkemystään ehdottomana totuutena, vaan on syytä muistaa että jokainen meistä on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta näin pienenä muistutuksena ajattelin hieman valottaa mitä näistä asioista ajattelen.

Koska pyrin itse olemaan tuomitsematta ja arvostelematta muiden toimintatapoja, en mielelläni myöskään ota tällaista arvostelua vastaan blogissani anonyymeiltä lukijoilta. Jos joku haluaa kritisoida tekemisiäni, laittakoon mieluumin sitä sähköpostia ihan omalla nimellään. Mitään oikeasti ilkeitä kommentteja ei ole nyt tullut ja kaikki olen pystynyt julkaisemaan, joten kiitokset kuitenkin teille kritisoineillekin siitä, että osasitte ilmaista asianne hyvän maun rajoissa ja ystävälliseen sävyyn, vaikka näkemyseroja hieman olikin. :)

Lupailin joskus aiemmin teille kouluvideota pitkästä aikaa ja sainkin aikaiseksi editoida ihan lyhyen koosteen yhdestä ratsastuskerrasta lokakuulta, jolloin Futura tuntui ihan mielettömän hyvältä ja selässä ei voinut muuta kuin hymyillä. Silloin ei tullut paljon kuvattua vesisateen takia, mutta tämän verran materiaalia kuitenkin saatiin. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kaikki on harjoittelua

Lukijat kyselevät usein, miten olen opettanut Futuran toimimaan maasta käsin, eli mm. seuraamaan perässä, peruuttamaan ilman että kosken siihen, pyörimään etuosansa ympäri tai kumartamaan. Kerron teille salaisuuden. Onnistuneessa maastakäsittelyssä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että ihminen osaa lukea hevosta ja että hevonen kunnioittaa ihmistä. Maastakäsittelyä ei ole pelkästään se, että mennään kentälle, päästetään hevonen vapaaksi ja tehdään erilaisia harjoituksia. Päivittäinen maastakäsittely kaikissa hoitotilanteissa on aivan yhtä tärkeää. 

Kaikki eivät välttämättä koskaan mitenkään erikseen treenaa kentällä näitä asioita hevosen kanssa, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Itse kuitenkin tykkään harjoitella niitä kentälläkin muun työskentelyn tueksi. Silloin näkee hyvin millä tuulella hevonen on, miten se keskittyy ihmisen antamiin tehtäviin ja haluaako se mieluumin olla ihmisen seurassa, vai omissa oloissaan. Tai onko sillä kovasti virtaa, vai möllöttäisikö se mieluumin paikallaan. Futuran mielialat saattavat vaihdella paljonkin päivästä riippuen. Joskus se tekee kaiken pyytämäni välittömästi, mielellään ja motivoituneena. Toisinaan taas ei niinkään huvittaisi ja kaikki menee vähän sähellykseksi.

Monesti ennen ratsastusta päästän Futuran juoksemaan kentälle vapaana ja katson, että se kääntyy pyynnöstäni kumpaankin suuntaan, liikkuu haluamassani askellajissa ja tulee luokseni pyydettäessä. Lisäksi haluan, että Futura peruuttaa ja pyörii etuosansa ympäri ilman, että minun tarvitsee koskea siihen, kävelee perässäni ja pysähtyy aina kun minä pysähdyn. Yleensä mitään tämän kummallisempaa ei edes harjoitella. En juurikaan halua opettaa Futuralle temppuja vain temppuilun vuoksi, vaan pyrin tekemään sellaisia harjoituksia, joista on hyötyä jokapäiväisessä käsittelyssä.



Miina oli tänään mukana tallilla kuvaamassa. Ensin tein Futuran kanssa hetken aikaa harjoituksia maasta käsin ja sen jälkeen ratsastin ilman satulaa. Futura toimi aika kivasti ja kuunteli todella hienosti irtojuoksutuksessa. Se jopa välillä juoksi aivan pientä ympyrää ympärilläni ja odotti koko ajan, koska saa tulla luokseni. Viime viikolla nämä asiat sujuivat vieläkin paremmin, mutta nytkin jäi hyvä mieli. Lopuksi vielä ratsastin kaikki askellajit läpi. Futura oli vähän hankala oikeaan kierrokseen, mutta vasemmalle liikkui hyvin. Voi olla, että pieni kankeus johtui siitä, että kisojen jälkeen Futuralla oli kävelypäivä ja sen jälkeen lepopäivä, joten edellisestä kunnon läpiratsastuksesta oli jo aikaa.




 Jokin aika sitten sain joltain lukijalta kommentin, jossa kysyttiin enkö koskaan harjoittele lähestymisiä esteillä. Ihmettelin tuota kommenttia kovasti, koska mielestäni jokainen lähestyminen on harjoitus. Itse ajattelen niin, että kaikki ne asiat, joita hevosen kanssa teen, ovat harjoituksia. Jokainen kerta kun talutan Futuran tarhasta talliin, jokainen kerta kun nousen sen selkään, jokainen kerta kun nostan laukan, jokainen kerta kun tehdään siirtymisiä, jokainen kerta kun lähestymme estettä... ne kaikki ovat harjoituksia, joissa harjoitellaan juuri sitä tiettyä asiaa, jota parhaillaan ollaan tekemässä. Aina sitä ei edes tule ajatelleeksi, mutta jos sen muistaisi useammin, moni asia hevosta käsitellessä tulisi varmasti mielekkäämmäksi ja tarpeellisemmaksi.

Aina ei tule ajatelleeksi miten joku tietty asia saattaa vaikuttaa jatkossa. Itse olen esimerkiksi tehnyt kaulanarulla ratsastuksessa sen virheen, että menin kerran kokonaan ilman kaulanarua. En meinannut silloin saada Futuraa millään liikkumaan vasempaan kierrokseen, vaan se yritti jatkuvasti kääntyä oikealle. Muuten se kulki todella rauhallisesti ja teki kuten pyysin, mutta suuntien kanssa oli erimielisyyksiä. Sen yhden ainoan kerran jälkeen sama ongelma on ollut myös kaulanarulla ratsastaessa ja nyt en olekaan enää kovin paljon mennyt kaulanarulla, koska en vielä tiedä miten tuon asian saisin parhaiten ratkaistua. En halua ottaa sitä riskiä, että asiat vain hankaloituvat liian yrittämisen seurauksena ja että ratsastus meneekin tappeluksi, kun mitään järkevää opetuskeinoa en ole tuon ikävän tavan kitkemiseksi vielä keksinyt.

Tuossa siis yksi esimerkki siitä, kuinka yksikin pieleen mennyt harjoitus voi aiheuttaa pitkän epäonnistumisten kierteen. Harjoituksissa toki epäonnistuu useamminkin - tulee pieleen menneitä laukannostoja, surkeita lähestymisiä, pudotuksia tai kieltoja esteillä, hevonen pääsee vahingossa vapaaksi tai astuu varpaille. Harjoituksia ei tehdä siksi, että niiden olisi aina tarkoitus onnistua. Yleensä epäonnistuminen on hyvä tilaisuus oppia uutta ja kehittyä. Aina on kuitenkin se mahdollisuus, että hevonen oppii epäonnistuneen harjoituksen myötä jonkin ikävän tavan, joten siksi kannattaa aina miettiä mitä tekee ja kuinka hevonen siihen reagoi. Jos ei ajattele jokaista tekemäänsä asiaa harjoituksena ja unohtaa seurata hevosen reaktioita, ei välttämättä huomaa mistä asiasta jokin hevosen oppima ikävä tapa alunperin saa alkunsa.

Onneksi meillä ei tuon vasemman kierroksen kaulanaruongelman lisäksi muita isompia ongelmia olekaan. Miinakin sanoi tänään, että Futura käyttäytyy minua kohtaan niin varoen ja kohteliaasti, kuin luulisi minun olevan kananmuna, joka saattaa mennä rikki! :D Futura seisoi vapaana käytävällä pukiessani sille loimea ja kun laitoin jalkalenkkejä kiinni, Futura käänsi päätään ja katsoi minua oikein hellästi, että varmasti tiesi koko ajan missä kohtaa olen, eikä vahingossa nojaa minuun tai astu päälleni. On se niin ihana murunen! ♥